Tarvitsemme uskollemme esikuvia ja kuka olisi parempi esikuva, kuin Abraham. Turhaan häntä ei kutsuta ”uskon isäksi”. Hän eli pakanallisen kulttuurin keskellä, kun Jumala kutsui häntä ja käski lähteä maastaan ja suvustaan matkalle, jonka päämäärästä hänellä ei ollut mitään tietoa.

Hän oli valmis jättämään kaiken taakseen ja lähtemään liikkeelle. Matkaevääksi hän sai Jumalan lupaukset, joista hän piti kiinni vuosikausia näkemättä niiden toteutumista. Hän piti niistä kiinni silloinkin, kun asiat näyttivät tapahtuvan juuri päinvastoin kuin, mitä Herra oli hänelle luvannut.

Yksi lupauksista, mistä hän piti kiinni, oli se, että hän saisi jälkeläisiä. Tämän lupauksen hän sai, kun vaimonsa Saara oli menettänyt jo kykynsä saada lapsia ja se oli inhimillisesti katsoen täysin mahdotonta. Saara oli jo niin iäkäs, että hänellä ei ollut enää fyysisiä edellytyksiä lapsen saamiseen. Hän itse piti sitä täysin mahdottomana ja nauroi, kun sai kuulla tästä Jumalan lupauksesta mieheltään.

Saaran tapa ajatella Jumalan lupauksia ihmisjärjen näkökulmasta ei ole meillekään vieras. Saatamme asettaa Jumalalle inhimillisen järjen mukaisia rajoja ja rajata sillä mielessämme hänen mahdollisuuksiaan toimia. Aabrahamin uskolla ei ollut tällaisia rajoja. Hän tiesi sen, että mikä ihmiselle oli mahdotonta se on Jumalalle mahdollista, minkä meille vahvistaa myös Jeesuksen sanat: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista” (matt.19:26).

Luottamus punnitaan

Erään kerran Abraham tuli veljenpoikansa Lootin kanssa paikkaan, josta avautui näkymä Jordan joen laaksoon. Raamattu kuvailee sitä, kuin ”Herran puutarhaksi”, kauniiksi ja hedelmälliseksi. Se oli hyvin viljavaa seutua, jossa oli myös muutama hyvin menestyvä kaupunki.

Tuossa vaiheessa Abrahamille ja Lootille oli kertynyt niin paljon karjaa, etteivät heidän karjansa mahtuneet laiduntamaan enää samoilla alueilla. Seutu, jolla he olivat laiduntaneet, oli karua vuoristoa, jossa oli harvakseltaan laiduntamiseen sopivia niittyjä. Nyt he olivat tulleet paikkaan, josta avautui näkymä vihreään Jordan joen laaksoon, joka näytti ratkaisevan ainaisen pulman ravinnon ja veden etsimisestä tuhatpäisille karjalaumoille.

Abraham ehdotti Lootille, että he erkanisivat toisistaan. Hän sanoi: ”Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle” (1 Moos.13:9). Abraham tiesi, että, jos Loot valitsisi Jordan joen laakson, hänelle jäisivät vain erämaa-alueet.

Kuitenkin Abraham uskalsi luottaa tässäkin tilanteessa siihen, että sekin tulisi Herran kädestä. Hän uskalsi jättää valinnan Lootille, koska tiesi Herran pitävän itsestään huolta. Loot ei ollut samanlainen uskon mies. Hän luotti silmiinsä ja järkeensä enemmän kuin Herraan ja teki kuten arvata saattoi, valitsi Jordanin laakson ja niin heidän tiensä erkanivat.

Loot luotti enemmän siihen, mitä hänen silmänsä kertoivat, kuin Herran lupauksiin. Hän oli vaeltanut Abrahamin uskon johtamana ja nyt hän joutui toimimaan oman uskonsa varassa, mikä osoittautui varsin heikoksi. Heidän tiensä erkanivat hyvin dramaattisella tavalla ja yhtä dramaattisesti erosivat heidän tulevat kohtalonsa.

Loot kulkeutui vähitellen laaksossa sijainneeseen Sodoman kaupunkiin, jossa hänestä tuli mahtava ja vaikutusvaltainen mies. Kääntöpuolena menestymiselle oli se, että hän joutui kokemaan kaikki kaupungin ikävät kohtalot.

Kaupunki oli oikea synnin pesä, täynnä kaikenlaista moraalittomuutta ja väkivaltaa. Se joutui useita kertoja myös vihollisten hyökkäysten kohteeksi. Kun kaupunkilaisten pahuus oli tullut kyllin suureksi, Jumala joutui lopulta tuhoamaan sen kokonaan.

Abrahamin tie

Pian sen jälkeen, kun Abraham oli erkaantunut Lootista, Herra lupasi hänelle : ”Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi. Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan (1 Moos.13:14-17).

Lupauksesta huolimatta Abrahamin kohtalona oli erämaa, missä hän kulki paikasta toiseen vielä vuosikausia väkensä ja karjansa kanssa. Herra oli kuitenkin hänen kanssaan ja siunasi häntä monin tavoin. Abraham piti saamastaan lupauksesta kiinni loppuun saakka, vaikka suurimman osan siitä saivat kokea vasta hänen jälkeläisensä.

Vihreä laakso tarjosi Lootin silmissä suuria mahdollisuuksia ja antoikin niitä aluksi, mutta ei taannut lopulta siunausta. Sen sijaan Abraham peri suuret siunaukset, kun hän jaksoi luottaa ja odottaa Jumalan lupausten toteutumista. Hän jatkoi kärsivällisesti vaellustaan erämaassa, missä Herra siunasi häntä ja antoi lopulta Jordan joen laaksonkin hänen jälkeläisilleen.

Oma kokemukseni

Kerron nyt eräästä pienestä mutta itselleni merkittävästä tilanteesta, joka muistuttaa etäisesti Abrahamin kokemusta. Se tapahtui aikana, jolloin olin työttömänä ja taloudellisesti todella ahtaalla. Se liittyy pitkäaikaiseen harrastukseeni. Olen innokas valokuvauksen harrastaja, siksi olin hyvin harmissani, kun eräänä päivänä laadukas järjestelmäkamerani hajosi. Se oli repussani, jossa oli myös muovinen juomapullo. Pulloon oli tullut halkeama, mistä virrannut vesi koitui kameran kohtaloksi.

Kun minulla ei ollut vakuutusta, eräs ystäväni ehdotti, että hän voisi hakea vakuutusrahoja omasta vakuutuksestaan. En suostunut siihen, vaikka olin tuohon aikaan lähes rahaton ja tiesin, etten voisi hankkia uutta kameraa. Ajattelin, että Herra voi antaa rahat uuteen kameraan ja vaikka ei antaisikaan, olisin mieluummin ilman, kuin, että yrittäisin saada sitä vilpillisesti.

Vein kuitenkin kameran kamerahuoltoon arvioitavaksi, voisiko sen korjata ja mitä se maksaisi. Huoltoliikkeen omistaja lupasi tutkia sen ja tehdä sen korjauksesta hinta-arvion. Niinpä jätin kameran huoltoliikkeeseen ja muutaman viikon kuluttua sieltä tuli tieto, että kamera oli kunnossa ja että voisin noutaa sen. Ihmettelin sitä suuresti, koska oli ollut puhetta vain hinta-arvion tekemisestä.

Kun menin huoltoon, ällistykseni oli vieläkin suurempi, kun liikkeen omistaja ojensi minulle aivan uuden kameran. Se oli vielä parempi, kuin aikaisempi, melko hyvälaatuinen kamerani. Eikä siinä vielä kaikki, ojentaessaan kameraa hän ilmoitti, ettei se edes maksaisi mitään. Kun ihmettelin tätä, hän kertoi lähettäneensä kamerani tehtaalle arvioitavaksi, missä jostakin syystä oli päätetty lahjoittaa uusi kamera.

Kamerassani ei ollut takuutakaan jäljellä, joten mitään tällaista ei olisi pitänyt tapahtua. Kameraliikkeen omistajakin ihmetteli asiaa ja sanoi, ettei mitään tällaista ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut. Maksoin hänelle muutaman kympin asian hoitamisesta ja kaikki oli sillä selvää. Tapaus toi mieleeni tuon kertomani Abrahamin tarinan ja opetti sen, että elämässä kannatta toimia rehellisesti ja Herraan luottaen, vaikka ajattelisi sen tehdessään menettävänsä jotakin omasta mielestään arvokasta.