Tarvitsemme uskollemme esikuvia ja kuka olisi parempi esikuva, kuin Abraham. Turhaan häntä ei kutsuta ”uskon isäksi”. Hän eli pakanallisen kulttuurin keskellä, kun Jumala kutsui häntä ja käski lähteä maastaan ja suvustaan matkalle, jonka päämäärästä hänellä ei ollut mitään tietoa.
Hän oli valmis jättämään kaiken taakseen ja lähtemään liikkeelle. Matkaevääksi hän sai Jumalan lupaukset, joista hän piti kiinni vuosikausia näkemättä niiden toteutumista. Hän piti niistä kiinni silloinkin, kun asiat näyttivät tapahtuvan juuri päinvastoin kuin, mitä Herra oli hänelle luvannut.