Raamattu on rehellinen kuvaus siitä mitä uskon tiellä kulkeminen merkitsee. Se ei anna tästä tiestä liian ruusuista kuvaa, eikä herätä vääränlaisia odotuksia. Jumalan omien epäonnistumisia tai heidän vaikeuksiaankaan ei ole salattu. Raamatussa kuvataan uskovien kokemia vainojakin, mutta samalla sitä, miten Herran Henki vahvisti heitä, antoi rohkeutta ja teki heidät lujiksi kestämään niitä.

Jokaisen ihmisen kokemukset ovat tietysti uniikkeja, mutta voimme silti rohkaistua ja saada toivoa toistemme kokemuksista. Raamatun henkilöistä Paavalin kokemukset olivat varmaankin sieltä rankimmasta päästä. Suurin osa meistä ei joudu koskaan kokemaan samanlaisia vaikeuksia, mutta hänen kokemansa Jumalan apu rohkaisee meitäkin. Hän ei päässyt helpolla, sillä hän oli pioneeri, tienraivaaja, joka otti pahimmat iskut vastaan. Mutta hän kesti ne, koska Herra oli hänen kanssansa voimallisesti.

Paavali edelläkulkijana

Kaikista voimakkaimpana Paavali koki Herran läsnäolon juuri silloin, kun häntä vainottiin. Hänen ja lukemattomien muiden marttyyrien kokemukset todistavat sen miten raamatun lupaus siitä on totta, että kirkkauden Henki lepää aivan erityisesti vainottujen yllä, (1 Piet.4:14).

Paavali ei surkutellut kohtaloaan, vaan sanoi käsittämättömän tuntuiset sanat: ”Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin” (2 Kor.12:9,10) Kuinka ihmeessä joku voi sanoa noin, varsinkin kun on kokenut sen, minkä Paavali oli kokenut? Kirjeessään hän luettelee hengästyttävän pitkän listan kokemistaan vainoista ja vaikeuksista (2 Kor.11:23-28).

Voimme vain ihmetellä miten hän selvisi kaikesta ja miten hän saattoi vielä sanoa olevansa mielistynyt kokemaansa. Hän kuvasi kuinka hän oli virunut useita kertoja vankilassa, häntä oli ruoskittu ja kivitetty puolikuolleeksi, hän oli ajelehtinut haaksirikon jäljiltä vuorokauden meressä, kärsinyt nälkää ja janoa. Kaikesta tästä huolimatta hän sanoo mielistyneensä siihen, mitä oli kokenut, eikä hän ole ainoa.

Kautta aikojen kristityt ovat kokeneet yliluonnollista Jumalan apua ja läsnäoloa ollessaan vainoissa. He ovat kokeneet, kuinka Herran voima on tullut heidän elämässään sitä suuremmaksi, mitä suuremmiksi ovat tulleet koettelemukset. Meidänkään ei pidä olla huolissamme tulevista päivistä, sillä Mooseksen kirjassa Herra sanoo: ”Niin kuin sinun päiväsi, niin olkoon voimasikin olevan” (5 Mooos.33: 25) . Sitten hän sanoo: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret” (5 Mooos.33: 27).