Suhtautuminen uskonelämän tuomaan aineelliseen menestykseen vaihtelee uskovien kesken suuresti. Jotkut tyrmäävät ajatuksen siitä, että usko toisi aineellista menestystä, ehkä osa heistä vastustaakseen niitä suuntauksia, joissa aineellinen menestys on nostettu lähes palvonnan asemaan. Näiden kahden ääripään välissä on se, miten Raamattu kuvaa menestystä. Raamatussa puhutaan menestyksestä, mihin kuuluvat aineellinen, henkinen ja hengellinen menestys.

Tärkeämmäksi on nostettu hengellinen menestys, mistä seuraa henkistä- ja aineellistakin menestystä. Eräs tunnetuimmista Raamatun menestystä kuvaavista jakeista sanoo näin: ”Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkiskelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niin kuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmän ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy”.

Jakeen puu toimii upeana metaforana hengellisen menestyksen vaikutuksista. Se on kuva siitä, miten läheinen suhde Jumalaan ja hänen sanansa tutkiminen tuottaa sisäistä elämää, mikä johtaa menestykseen. Mietitään hetki tuota upeaa kuvaa veden partaalle juurensa levittäneestä puusta. Se on työntänyt juurensa syvälle multaan päästäkseen imemään ohitse virtaavan puron vettä. Se janoaa vettä, joka tuottaa sille elämää. Vesi on metafora Jumalan sanasta, mikä virtaa siihen juurtuneeseen ja siitä kasvuvoimansa imevään ihmiseen.

Näistä aineksista syntyy ravinteikas virtaus, minkä seurauksena on hengellinen ja henkinen kasvu, sekä se, että kaikki mitä ihminen tekee, menestyy. Aineellista menestystä voi kyllä saada muutakin kautta, mutta voiko sitä edes pitää menestyksenä, jos sisäinen elämä jää tyhjäksi?

Tässä jakeessamme aineellinen menestys esitetään seurauksena Jumalan sanan ja läheisen jumalasuhteen tuottamalle sisäiselle menestykselle. Sisäisen menestyksen vaikutuksia kuvaa hyvin elinvoima ja hedelmät, joita juuria ja runkoa pitkin puun oksiin virtaava vesi ja ravinteet tuottavat. Samasta asiasta puhutaan Raamatun jakeessa, missä kehotetaan etsimään ensin Herraa ja hänen vanhurskauttaan ja luvataan kaiken muun tulevan sen ohessa.

Sisäisen menestyksen vaikutus ulkoiseen

Miten sitten sisäinen menestys edesauttaa ulkoista menestystä? Monellakin tapaa. Jumalan sanan tutkiminen ja läheinen suhde Herran kanssa tuottavat sisäisiä muutoksia, jotka edesauttavat kaikinpuolista menestystä. Se tuottaa henkistä eheytymistä ja kasvua, vaikuttaen siihen, miten ihminen elää ja toimii, miten hän suhtautuu itseensä ja muihin ihmisiin ja miten käyttäytyy muiden kanssa. Se on sitä hengen hedelmää, mistä ko. jakeessa puhutaan ja mistä on kokonainen luettelo Galatalaiskirjeessä (Gal.5:22,23).

Läheinen suhde Kristukseen ja hänen sanansa tunteminen tuo henkisiä vahvuuksia, joita moni etsii elämäänsä muista lähteistä enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä. Jumalan ja hänen sanansa tunteminen vahvistaa luottamusta tulevaisuuteen, antaa toivoa vaikeissa elämäntilanteissa, tuo rauhan rauhattomalle ja turvan turvattomalle. Pelkästään nämä psyykettä vahvistavat ja luonnetta jalostavat tekijät tuovat menestystä ja kun siihen lisätään Jumalan apu ja johdatus arjen keskellä, kasassa on kaikki edellytykset aineelliseenkin menestykseen

Sopeutumiskyky tärkeä osa menestystä

Jos ihmisiltä kysyttäisiin mitä he pitävät menestyksenä, useimmat luettelisivat varmaankin hyvän ammatin, hyvän toimeentulon, hyvän puolison, kauniin kodin, terveyden. Tämä voisi hyvinkin olla ihmisten top 5- lista. Ja kyllä, oikein hyviä menestyksen indikaattoreita ne ovatkin, mutta voiko niillä mitata tyytyväisyyttä, jota voi pitää tärkeimpänä menestyksen mittarina?

Menestyksen ainoa todellinen mittari on se, miten itse kokee oman elämänsä. Jos on sinut itsensä ja elämäntilanteensa kanssa ulkoisilla tekijöillä ei ole hyvinvoinnin kannalta kovinkaan suurta merkitystä. Kun perustarpeet on tyydytetty paljon muuta ei tarvita ollakseen tyytyväinen.

Siihen, että voi olla sinut itsensä ja elämäntilanteensa kanssa tarvitaan sopeutumista. Ilman sopeutumiskykyä ei voi koskaan saavuttaa sisäistä tasapainoa niin, että kokisi itsensä tyytyväiseksi. Sopeutumiskykyä tarvitaan elettäessä puutteessa, mutta sitä tarvitaan yltäkylläisyydessäkin. Ilman sitä, aina jokin asia on pielessä. Vaikka asiat olisivat ulkoisesti kuinka hyvin tahansa, aina jotakin puuttuu ja jotakin pitäisi saada lisää. Tavalla tai toisella jokin asia on aina huonosti.

Paavalille sopeutumiskyky oli tärkeä ominaisuus. Hän kertoi kokeneensa ajoittain suurta puutetta ja toisin ajoin yltäkylläisyyttä. Kokemuksistaan oppineena ja rikastuneena hän sanoi: ”Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa” (Fil.4:12).

Näissä sanoissa on eletyn elämän makua. Paavali tiesi mistä puhui, sillä hän oli saanut elää kauan etuoikeutetussa asemassa. Ennen kääntymistään kristityksi hän oli kuulunut etuoikeutettujen luokkaan, joka eli ylellisesti. Käännyttyään kristityksi hän oli joutunut luopumaan paljosta, mutta hän oli sopeutunut ja tyytynyt olosuhteisiinsa. Kristittynä hän oli kokenut toisinaan puutetta ja toisinaan taas yltäkylläisyyttä. Riippumatta kulloisestakin elämäntilanteestaan hän oli menestyjä, koska hän oli tasapainossa itsensä ja olosuhteidensa kanssa.

Karsintaa sielun menestyksen hyväksi

Jumalan näkökulmasta tärkeintä on sielumme hyvinvointi ja iankaikkinen pelastumisemme. Aineellinen hyvinvointi voi olla joskus suurin este molemmille. Siksi hän voi sallia elintasoamme karsittavan. Herra voi sallia elintasoa karsittavan koetellakseen uskoamme ja kasvattaakseen sitä tai vain siksi, että materiasta on tullut liian tärkeää.

Kukaan ei voi odottaa tasaisena jatkuvaa urakehitystä tai elintason jatkuvaa nousua. Työpaikan voi menettää, eikä pankkitiliinsäkään voi täysin luottaa. Voimme laittaa täyden luottamuksemme vain häneen, joka sanoo, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Herraa rakastavat (Room.8:28). Kaikki ei mene aina niin kuin toivoisimme, mutta silti kaiken koetun saldona voi olla se, että asiat kääntyvät parhain päin. Näin voimme pitää menetyksiäkin, jos ei ihan menestyksenä, niin ainakin sen välikappaleena.

Jeesuksen seuraaminen voi joskus tarkoittaa itselle tärkeistä asioista luopumista. Sillä on hintansa. Siksi on syytä laskea kustannukset ja miettiä olenko siihen valmis. Sitä verrataan tornin rakentamiseen ja sen kustannusten laskemiseen (Luuk.14:27,28). Tornia ei kannata alkaa rakentaa, ellei tiedä sen kustannuksia, tai ei ole valmis maksamaan niitä. Elämäänsä ei kannata alkaa rakentaa Kristuksen varaan, ellei tiedä mitä se maksaa tai ei ole valmis maksamaan siitä.

Aineellinen menestys uhkana

Vastoinkäymiset eivät ole aina suurin koettelemuksemme. Aineellinen menestys voi olla sitä suurempi koetus. Sopeutumiskykyä ei tarvita vain vastoinkäymisissä, vaan sitä tarvitaan myös silloin, kun kaikki menee hyvin. Yltäkylläisyydessä mielen fokus siirtyy helposti Kristuksen sijasta muihin asioihin. Kun elämän keskiöön tulevat muut asiat, Kristus jää sivurooliin tai unohtuu kokonaan.

Siinä, kun moni köyhä on selättänyt katkeruutensa ja oppinut tyytymään osaansa, varakkaan on vaikea tajuta sitä, mikä vaaraa on rikastumisessa. Raamatun mukaan erityisesti näinä lopun aikoina kristittyjen lankeemukseksi koituu yltäkylläinen elämä ja nautintokeskeisyys, mistä seuraa laudikealainen, penseä uskonelämä. Kun materialismi ja nautintokeskeisyys saavat liian suuren sijan, kristityistä tulee uskossaan penseitä.

Nautintojen ja materian tavoittelu vie Kristuksen paikan, mitä voi hyvästä syystä rinnastaa epäjumalan palvelemiseen (2 Moos. 20:3). Raamattu varoittaa vakavasti palvelemasta saman aikaisesti sekä Jumalaa, että mammonaa (Matt. 6:24). Jos haluaa olla Jeesuksen seuraaja, ei voi palvella molempia.

Erään rikkaan miehen tarina

Kerron nyt eräästä ystävästäni vuosien takaa. Hän oli menestyvä liikemies. Hänellä oli kaksi hyvin menestyvää yritystä, suuri talo, jossa oli uima-allas, kesähuvila ja pankissa runsaasti säästöjä pahan päivän varalle. Elämä näytti kaikin puolin turvatulta. Kun hänen vaimonsa ja tyttärensä tulivat uskoon, hän suhtautui siihen pilkallisesti ja vastusti jyrkästi kaikenlaista hengellisyyden esiin tuomista kodissaan.

Hänen vaimonsa ja tyttärensä rukoilivat vuosia hänen uskoontulonsa puolesta. Päivä toisensa jälkeen he rukoilivat huomaamatta minkäänlaista myönteistä muutosta hänen asenteissaan. Mies muuttui vain entistä äreämmäksi. Hän oli pahantuulinen ja äksyili perheelleen.

Sitten eräänä keväänä alkoi tapahtua yllättäviä muutoksia, mitkä johtivat hänen uskoontuloonsa. Hänen yritystensä tekemät suuret voitot alkoivat huventua ja muuttua tappioiksi. Jonkin ajan kuluttua molemmat yritykset ajautuivat konkurssiin. Koko varallisuus katosi yhdessä hetkessä velkojien taskuihin, eikä se edes riittänyt kaikkien velkojen maksuun. Kun kaikki omaisuus oli jo realisoitu ja mennyt velkojen maksuun, perintälaskuja tipahteli yhä edelleen postiluukusta.

Vasta kun kaikki mihin hän oli turvannut elämässään, romahti, hän tajusi kääntyä Jumalan puoleen. Hän rukoili anteeksiantoa ja koki kuinka syyllisyyden- ja myös taloudelliset taakat putosivat harteilta. Tapahtui radikaali muutos, jota kukaan hänen läheisistään ei voinut olla huomaamatta. Ennen niin äreästä ja pahantuulisesta miehestä tuli iloinen ja nauravainen. Kontrasti oli melkoinen. Vaikka postiluukusta tipahteli yhä uusia laskuja, mies kertoi kokeneensa rukoillessaan niin suurta iloa, että hän nauroi ääneen.

Noissa vaiheissa hän oli kohdannut joitakin vanhoja liiketuttaviaan, jotka, tietäessään mitä oli tapahtunut, ihmettelivät hänen valoisaa ilmettään ja uskonhenkisiä puheitaan. Mies mietti mielessään, että luultavasti nämä ajattelivat hänen tulleen hulluksi. Hänellä oli syytäkin iloon, sillä hän oli päässyt eroon suurimmasta esteestään lähteä Jeesuksen seuraajaksi. Sellainen hänestä tuli, palavasieluinen Jeesuksen seuraaja. Yhdessä hetkessä hänen arvonsa muuttuivat täysin – se mikä oli ollut arvokasta, muuttui toisarvoiseksi. Rahan tavoittelu oli tuon jälkeen täysin toisarvoista. Pian uskoon tultuaan hän liittyi paikalliseen Helluntaiseurakuntaan ja alkoi tehdä siellä vapaaehtoistyötä.