Vastoinkäymisiä pidetään usein Jumalan rangaistuksina. Kun joku joutuu kokemaan niitä, oletuksena on se, että hän on tehnyt jotakin pahaa ja häntä rangaistaan siitä. Parhaat ystävätkin saattavat syytellä, kuten tekivät Jobin ystävät, jotka ajattelivat vastoinkäymisten olevan hänen omaa syytään. Syyttely ja syyllisten hakeminen on ihmisille ominaista. Oma syyllisyyden tunne projisoituu muihin ihmisiin. Aina kun syntyy ongelmia, jostakin pitää löytää joku syyllinen, jonka voisi osoittaa itseään pahemmaksi.

Koska syyllisten etsiminen on meille ominaista, oletamme Jumalankin ajattelevan samalla tavalla. Hänen sanansa kuitenkin osoittaa sen, ettei hän ajattele samoin. Hän ei syyttele, eikä rankaise edes silloin, kun ansaitsisimme sen. Hän ei kyttää selkämme takana saadakseen rangaista jokaisesta virheestämme: ”Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät” (Ps.103:10).

Ongelmat, joita kohtaamme, eivät ole Jumalan rangaistuksia, vaan ne johtuvat omista tai muiden ihmisten vääryyksistä ja virheistä, joita paholainen käyttää hyväkseen kiusatakseen ja syytelläkseen meitä. Jumalakin voi käyttää niitä, mutta hän tekee sen aina parhaaksemme. Ne voivat palvella hänen tarkoitusperiään, sillä hän kurittaa, kasvattaa ja koettelee niiden kautta.

Pystyykö Jumala suojelemaan?

Koettelemuksissa ollessa saattaa tulla epäilys, ettei Jumala kykene suojelemaan pahalta. Tosiasiassa paholainen ei voi katkaista hiuskarvaakaan päästämme Jumalan sitä sallimatta (Luuk.21:18). Silloin, kun hän sallii kiusattavan, hän ei anna kiusata enempää, kuin voimme kestää (1 Kor.10:13).

Kärsivällisyyttämme koetellaan ja sietokykyämme kasvatetaan, mutta ei koskaan liikaa. Olen huomannut miten kärsivällisyys ja sietokyky venyvät lähes loputtomiin silloin kun säilyttää luottamuksensa Herraan ja ymmärtää, että sillä kaikella on tarkoituksensa.

Paholaisen valta voi tuntua ajoittain rajattomalta, mutta koskaan se ei voi tehdä mitä vain haluaa. Taivaallinen Isämme asettaa sille tarkat rajat, joita se ei saa ylittää. Se on kuin kettinkiin sidottu peto, jonka kynnet raapivat ihoa, mutta eivät ylety kunnolla vahingoittamaan. Se voi onnistua vain niissä rajoissa, joissa Jumala sen sallii.

Vain siinä tapauksessa, jos suhtautuu välinpitämättömästi Jumalan sanan ohjeisiin ja tekee tieten tahtoen niitä vastaan, voi joutua ylimääräisiin vaikeuksiin, mutta silloinkin Herra on valmis auttamaan, kun nöyrtyy tunnustamaan virheensä ja huutamaan häntä avukseen (Ps.50:15).

Mistä kärsimykset ja koetukset johtuvat?

Kärsimykset johtuvat joko itse tai toisten aiheuttamista pahoista teoista, mutta Herra ei niitä aiheuta. Pahoilla teoillamme tarjoamme paholaiselle mahdollisuuden ja oikeuden rusikoida meitä ja sitä rusikointia Jumalakin voi käyttää kurittaakseen ja palauttaakseen tahtonsa tielle. Hän ohjaa oikealle tielle, kuin paimen vitsalla ja sauvalla.

Psalmintekijä kirjoittaa juuri tästä. Hän sanoo, että hänen vitsansa ja sauvansa lohduttavat, minkä voi ymmärtää, kun ajattelee vitsaa ja sauvaa huolenpidon välineinä. Ne lohduttavat, jos tiedostaa hänen käyttävän niitä omiensa parhaaksi. Niitä, joita Herra rakastaa, hän kurittaa, kuin isä lastaan (Hebr.12:6). Herra kurittaa suojellakseen ja kasvattaakseen niitä, jotka ovat hänelle erityisen rakkaita.

Meitä kiusaavat omat himomme, saatana tai molemmat yhdessä, mutta Jumala ei koskaan kiusaa ketään (Jaak.1:13). Herran voi kuitenkin sallia kiusaukset ja koettelemukset, mutta hänellä on siihen aina jokin syy. Joskus hän voi tehdä sen koetellakseen uskoamme ja kasvattaakseen sitä (1 Piet.1:7). Toisinaan hän sallii sen kääntääkseen meidät pois pahoilta teiltämme.

Koettelemusten tärkein anti on oppia luottamusta Herraan silloinkin, kun asiat eivät ole hyvin. Niiden tarkoituksena on myös kasvattaa uskoa, kärsivällisyyttä ja toivoa (Room.5:3).

Koettelemukset kestävä saa suuremmat siunaukset

Jobille paholaisen aiheuttamat koettelemukset tulivat kuin hyökyaalto vieden perheen, omaisuuden, terveyden ja kaiken mikä oli hänelle tärkeää, mutta koska hän kesti katkeroitumatta ja menettämättä uskoaan, hän pääsi ikään kuin luokaltaan. Hän oli oppinut luottamaan enemmän Herraan ja sai siitä myös palkinnon. Palkintonaan hän sai moninkertaisen korvauksen kaikesta menettämästään.

Kun Herra koettelee, se on merkki siitä, että hänellä on varallemme jokin suuri siunaus. Jos kestämme koetuksen, siirrymme läheisempään Jumalan tuntemiseen, kuten kävi Jobille, joka sanoi: ”Korvakuulolta olin sinusta kuullut, mutta nyt ovat silmäni nähneet sinut” (Job.42:3). Koetukset kestettyämme hengelliset silmämme avautuvat näkemään Jumalan suuruuden, koemme läheisempää yhteyttä häneen ja hänen siunauksensa kasvavat elämässämme.