Motiiveilla on hämmästyttävän suuri vaikutus siihen miten toimimme, miten keskittäydymme johonkin ja miten kestämme vastoinkäymiset. Jos on oikein hyvin motivoitunut johonkin suuretkaan vastoinkäymiset eivät lannista.

Tiedämme, miten halukkaasti tartumme asioihin silloin, kun olemme innostuneet jostakin.  Tiedämme senkin, miten vaikea on aloittaa jotakin sellaista mistä ei ole lainkaan innostunut. Motivoituminen on kuin junan käyttövoima, joka saa raskaankin junan liikkeelle ja vauhtiin, jota on vaikea sen jälkeen enää pysäyttää.

Uskonelämässä tulee vastaan tilanteita, joissa motivaatiota tarvitaan ja missä sitä koetellaan. Vääränlaisillakin motiiveilla voi pärjätä silloin, kun kaikki sujuu hyvin, mutta kun tulee vastoinkäymisiä pitää olla oikealla tavalla motivoitunut. Ne ovat tilanteita, joihin Jeesus viittasi vertauksessaan rakentajista, joista toinen rakensi hiekalle ja toinen kalliolle. Jos uskonelämä rakentuu väärien motiivien varaan (hiekalle), se ei kestä, kun tulee myrskyt ja rankkasateet.

Joitakin motivoi uskonnollinen hartaus ja uskonnolliset menot. Itseäni sellaiset eivät ole koskaan innostaneet. Ennen uskoon tuloani en ollut ollenkaan kiinnostunut mistään uskonnollisesta. Kirkossa istuminen tuntui lähinnä ajan haaskaamiselta.

Nykyistä kiinnostustani uskon asioihin ei siis selitä uskonnollisuus. Sitä minussa ei ole vähääkään. Ainoa selitys on se, että Herra vaikutti, niin, kuin hän on sanassaan luvannut vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen. Motiivi tuli häneltä yliluonnollisena vaikutuksena.

En voi pitää sitä kuitenkaan itsestäänselvyytenä. Aina en ole kokenut samanlaista Pyhän Hengen vaikutusta, kuin uskonelämäni alussa. Toisinaan Jumala on tuntunut olevan hyvin kaukana ja on tuntunut siltä, että olen joutunut kamppailemaan täysin yksin omien vaikeuksieni kanssa.

Sellaisinakin hetkinä on täytynyt kaivaa motivaatio jostakin ja onneksi se on aina löytynyt. Se on löytynyt samasta, mistä Pietarikin sen löysi, kun Jeesus kysyi seuraajiltaan : ”Tahdotteko tekin mennä pois” Siihen Pietari vastas: ”Herra kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat”.

Jeesuksen seuraajan toivo ei ole maanpäällisessä elämässä, siinä mitä saa kokea tässä ajassa, vaan se on tulevassa. Ainakaan itselleni ei riitä se, minkälaisia uskonnollisia tuntemuksia saan kokea kun käyn kirkossa tai kun laulan muiden kanssa. Hartaat tunnelmat sen paremmin kuin riehakas ylistyslaulujen laulaminenkaan ei innosta niin paljon, että haluan elää uskovana niiden vuoksi.  Tarvitsen siihen paljon paremman motiivin.

Ainoa motiivi mikä kestää ankarimmatkin koettelemukset on se, jos toivo on iankaikkisessa elämässä. Ellemme usko taivaaseen tai odota sitä lopullisena päämääränämme tuhlaamme elämämme hukkaan: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat” (1 Kor.15:19).

Jos me uskomme siihen, että on olemassa taivas ja on olemassa kadotus se laittaa meidät tekemään kaikkemme, ettemme hukkaa kallisarvoista pelastustamme. Se laittaa meidät rukoilemaan ja etsimään Jumalan sanasta ohjeita, joiden avulla säilyttää uskonsa.

Motivaatiokaan ei säily, ellei harjoita uskoaan. Jos rukoileminen ja sanan lukeminen jäävät ja muut asiat valtaavat mielen, ei kestä kauaakaan, kun motivaatio hiipuu tai sammuu kokonaan.

Herra tutkii sydämet

Motiivina uskon tielle lähtemiselle voi olla köyhyys, sairaudet, alkoholismin haitat tai jokin muu ongelma, mihin haetaan helpotusta tai ratkaisua. Uskoon tullessa elämä yleensä korjaantuukin – rahat, jotka ennen menivät päihteisiin ja juhlimiseen, säästyvät, työkyky palautuu ja tapahtuu monia muitakin muutoksia, jotka kohentavat sosiaaliekonomista asemaa.

Usein on käynyt kuitenkin niin, että Into uskonasioihin on hiipunut siinä vaiheessa, kun asiat ovat korjaantuneet. Kun talot ja tavarat on hankittu ja elämä kohentunut Kristusta ei ole enää tarvittu mihinkään, muuhun, kuin kaikenvara-vakuutukseksi pahan päivän varalle.

Herra pitää huolen siitä, että motiivit tutkitaan. Emme kestä uskossa, jos ne ovat vääränlaiset. Herra tutkii sydämet salatuimpaan saakka ja meitä kehotetaan myös tutkimaan itseämme, jotta kestäisimme koetukset (Jer.17:10)(2 Kor 13:5).

Onneksemme voimme milloin tahansa tutkia motiivejamme ja pyytää Herralta apua niiden muuttamisessa. Meidän on hyvä tutkia motiivejamme ja pyytää tarvittaessa hänen apuaan niiden korjaamisessa. Hänen avullaan voimme tehdä kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi niin, kuin hän kehottaa sanassaan tekemään (2 Piet.1:10,11).

Hyvä lukija, jos koit, että tämä kirjan luku puhutteli  tai auttoi sinua jollakin tavalla, niin kerrrothan siitä kommentissa! Jos koit siitä olevan apua itsellesi, niin jaathan sivuston linkkiä myös muille, jotta kirja olisi avuksi mahdollisimman monelle.

http://beta.blogaaja.fi