Eräs lainopettaja tuli Jeesuksen luo ja sanoi hänelle: ”Opettaja, minä seuraan sinua, mihin ikinä menet” (Matt.8:19). Sanoissa oli päättäväisyyttä, ja niiden sanoja oli Israelin korkea-arvoinen opettaja. Hän ilmoittautui Jeesuksen seuraajaksi ja tunnusti samalla Jeesuksen itseään suuremmaksi opettajaksi. Se, että hän ilmaisi halunsa seurata Jeesuksen opetuksia on täytynyt vaatia häneltä paljon, varsinkin, kun hän teki sen julkisesti. Jeesus oli juuri tuolla hetkellä kansanjoukon piirittämä, kun hän ilmoittautui hänen seuraajakseen. Siinä, kun Nikodeemus oli aikaisemmin tullut Jeesuksen luokse yöllä salaa, hän teki sen julkisesti tunnustaen uskonsa kansanjoukon edessä.

Tuollaisessa asemassa ollut henkilö tuskin olisi tehnyt sitä, ellei hän olisi ollut varma Jeesuksesta. Hän alisti itsensä Jeesuksen opetuslapseksi ja tunnusti hänet itseään suuremmaksi opettajaksi. Hän tiesi varmasti sen, mitä opettajaksi (rabbiksi) nimetyn henkilön seuraaminen tarkoitti. Hän tiesi sen merkitsevän opetuslapseutta, missä oppilas seuraa kaikessa opettajansa esimerkkiä ja elämänohjeita.

Kuten alussa kerroin, rabbit olivat suuresti kunnioitettuja opettajia, joilla oli omat seuraajansa. Heidän seuraajansa viettivät kaiken aikansa opettajiensa seurassa ja kulkivat kaikkialle hänen jäljessään, kuten lupasi tehdä tämäkin mies. Sinne minne opettaja meni, menivät hänen seuraajansakin ja pyrkivät elämään kaikessa samalla tavalla, kuin hän.

Jeesus pudottaa maan pinnalle

Lainopettaja oli halukas Jeesuksen seuraajaksi, mutta, oliko hän tietoinen siitä, mitä se todella merkitsisi? Jeesuksen vastaus saattoi pudottaa hänet maan pinnalle. Tapansa mukaan Jeesus ei herätellyt turhia toiveita, vaan sanoi: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi” (Matt. 8:19-20). Sanat herättävät kysymyksiä, sillä tiedetään, että Jeesuksella oli oma asunto. Mitä hän siis tarkoitti sanoessaan, ettei ihmisen pojalla ole minne päänsä kallistaa?

Mitä ilmeisemmin hän kuvasi ”koditonta” mielentilaa, mistä hän puhui muissakin yhteyksissä. Se on valmiutta hyväksyä ajatuksen tasolla se, ettei omista pysyvää asemaa tai paikkaa tässä maailmassa. Se on henkistä muukalaisuutta. Tämä lainopettaja edusti aivan päinvastaista maailmaa. Hän kuului etuoikeutettujen luokkaan, joilla oli tukeva paikka ja huomattava asema yhteiskunnassa. Nämä ihmiset olivat sosiaaliekonomisessa asemassa, mikä toi heille arvostusta ja ylellisen elämän. He olivat saavuttaneet sen kovalla työllään, eivätkä varmasti olleet kovin valmiita luopumaan siitä.

Hänen asemassaan olevat olivat käyttäneet suuren osan elämästään opiskeluun, sekä yhteiskunnallisen aseman ja statuksen saavuttamiseen. He olivat saavuttaneet aseman, mistä eivät varmasti olleet valmiita luopumaan taistelutta. Tätä taustaa vasten Jeesuksen sanat kuulostivat hyvin radikaaleilta. Ne saattoivat tuoda tämän työntekoon orientoituneen miehen mieleen ”irtolaisuuden”, mikä sopi huonosti hänen kaltaistensa ihmisten maailmaan, missä kaikenlainen epävarmuus tulevasta pyrittiin torjumaan.

Ketuillakin vakiintuneempi asema

Jeesuksen sanojen mukaan villeinä juoksentelevilla ketuillakin olisi vakiintuneempi elämä, kuin hänen seuraajillaan. Niillä on sentään omat pesäkolonsa ja reviirinsä ja ne elävät, ainakin näennäisesti, turvatumpaa elämää, kuin mitä Jeesus lupasi seuraajilleen. Kettu tietää paikkansa ja asemansa tässä maailmassa, mutta kumpaakaan ei Jeesus luvannut seuraajilleen.

Siihen kuvaan sopii huonosti varmuus urapolun kehittymisestä tai koko eliniäksi turvatusta sosiaaliekonomisesta asemasta. Sellaista varmuutta ei olisi luvassa Jeesuksen seuraajalle. Urakehityksen voisi katkaista vaikkapa uskonnollinen syrjintä tai kieltäytyminen työnantajan vaatimuksesta toimia jollakin epäeettisellä tavalla. Urapolun voisi katkaista myös Jumalan johdatus, mikä siirtäisi uusiin tehtäviin.

Kun tämä kirjanoppinut kuuli Jeesuksen sanat, ne toivat luultavasti hänen mieleensä mielikuvan vastuuttomasta irtolaisuudesta ja epävarmuudesta, mitä hänen asemassaan olevan oli vaikea ymmärtää saati sietää. Jeesuksen sanat edustivat täydellistä vastakohtaa sille, miten hänen kaltaisensa ihmiset olivat tottuneet ajattelemaan elämästä. He olivat omistaneet elämänsä sosiaalisen ja taloudellisen asemansa kohentamiseen ja turvallisuuden varmistamiseen.

Esikuva juutalaisten historiasta

Mitään täysin uutta Jeesuksen puheissa ei ollut. Juutalaisilla oli historiassaan vastaavanlaisia kokemuksia, kuin se, mistä hän puhui. Hehän olivat eläneet vuosikymmeniä erämaassa teltoissa ja heidän piti jatkuvasti olla valmiita, Herran niin johtaessa, siirtymään paikasta toiseen. He elivät muukalaisina kaikkialla, missä kulkivat, eikä heillä ollut pysyvää kotia, eikä kotimaata, mihin olisivat asettuneet ja rakentaneet elämänsä. Oli vain asuinpaikkoja, joissa he saattoivat viipyä väliaikaisesti.

Heidän piti pitää jatkuvasti telttavaarnat löysällä, jotta olisivat nopeasti valmiita lähtemään. Piti olla jatkuva henkinen ja fyysinenkin valmius lähteä ja jättää asuinsijansa. He asuivat teltoissa ja vaeltelivat ympäri erämaata vihamielisten kansojen ympäröiminä. Heidän piti tarkkailla kaiken aikaa milloin pilvenpatsas nousisi ja johtaisi heidät taas uuteen paikkaan. Se oli kirjaimellisesti kodittomuutta ja esikuva henkiselle kodittomuudelle, mistä Jeesus puhui.

Vaikka useimmat meistä eivät joudu koskaan elämään taivasalla, emme voi silti pitää itsestään selvänä tilannetta missä asiat eivät muuttuisi. Jeesuksen seuraaja elää muukalaisena omassa maassaan, työpaikassaan ja perheensä keskellä, eikä voi kiintyä liiaksi mihinkään. Tietysti me rakennamme omaa tulevaisuuttamme siellä, missä elämme, mutta silti telttavaarnamme tulee olla löysällä ja olla valmius lähtemään heti, kun Herra niin johtaa.

Meidät on kutsuttu olemaan jatkuvassa valmiudessa, siirtymään Jumalan suunnitelmasta toiseen, aivan kuin Israel telttojensa kanssa. Silloin ei voi olla liiaksi kiinnittynyt mihinkään sellaiseen, mistä ihmiset etsivät sosiaalista hyväksyntää, pysyvyyttä, yhteiskunnallista asemaa, varmuutta tai turvallisuutta. ”Sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme” ( Hebr. 13:14).

Vapaat lähtemään

Kristuksen seuraajina luottamuksemme ei lepää tämän maailman turvatekijöiden varassa, vaan Herrassamme, joka on luvannut olla kanssamme joka päivä elämämme loppuun saakka. Luottamuksemme lepää sen varassa, että hän tietää parhaiten mikä kulloinkin on hyväksemme. Herraan luottavina voimme olla henkisesti vapaita tämän maailman sidonnaisuuksista, mutta yhtä hyvin sen huolenaiheista. Olemme mielessämme vapaita lähtemään, kun Herra niin johtaa, emmekä pelkää sitä, mitä tuleman pitää, koska tiedämme, että lähtemisemme ja tulemisemme ovat Herran käsissä (Ps.121:8).

Herran seuraajalle kaikki tässä maailmassa on väliaikaista. Elämme siinä vieraina ja muukalaisina (Hebr.11:13-16). Olemme taivaan maan kansalaisia, vieraita tälle maailmalle ja tämä maailma on vieras meille. Tiemme on erilainen, eivätkä kaikki sitä ymmärrä. Omat sukulaisemme ja tuttavammekin saattavat kartella meitä tai taivastella ratkaisujamme, jotka teemme Herran johdattamina.

Henkinen kodittomuus tuo myös etuja. Se tuo vapauden, sillä se antaa valmiudet sopeutua nopeisiinkin muutoksiin. Sen avulla voi sietää hetkittäistä epämukavuuttakin. Se voi tarkoittaa kirjaimellista tai henkistä astumista epämukavuusalueelle. Jeesuksella oli oma asunto, mutta ei hänellä silti ollut aina paikkaa minne päänsä kallistaisi. Hän liikkui laajalla alueella ympäri Galileaa ja muuallakin ja nukkui todennäköisesti näiden viikkokausia kestäneiden matkojensa aikana taivasalla ja myös ystäviensä luona ja muissa majapaikoissa.

Mitään varmuutta ei aina ollut yösijasta, eikä hänellä ollut antaa sitä seuraajilleenkaan. Hänen seuraajiensa piti olla valmiita sietämään epätietoisuutta tulevasta ja heittäytymään sen varaan, että Herra johdattaisi asiat niin kuin parhaaksi näkee. Piti olla valmis siihen, ettei aina tiennyt mistä itsensä seuravana hetkenä löytää.

Kodittomuudella Jeesus tarkoitti ensisijaisesti valmiutta, mikä on vapautta lähteä liikkeelle silloin, kun on sen aika. Joku voisi kutsua sitä epävarmuudessa elämiseksi, mutta sitä sen ei tarvitse olla. Silloin, kun tietää kulkevansa Jumalan suunnitelmissa ja luottaa häneen, siinä ei ole mitään epävarmaa – vaikkakin sen opettelu luo epävarmuuden tunteen niin pitkään, kunnes oppii luottamaan Herraan.