Elettiin jo Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisissä hetkissä ja hänen oli tullut aika jättää jäähyväiset omille seuraajilleen. Ylösnousemuksensa jälkeen hän eli vielä 40 vuorokautta heidän keskuudessaan ilmestyen useille heistä. Erään kerran hän ilmestyi yhtä aikaa yli viidelle sadalle ihmiselle. Nämä viimeiset yhdessäolon päivänsä hän käytti ohjeistaen heitä lähtönsä jälkeistä aikaa varten.
Kuten on yleisenä tapana, lähtijän viimeinen viesti on aivan erityisen tärkeä ja niin oli tässäkin tapauksessa. Viimeisinä sanoinaan hän käski heitä odottamaan Jerusalemissa, kunnes he saisivat Pyhän Hengen voiman ja sen saatuaan lähtemään ja viemään evankeliumin kaikkeen maailmaan. Pyhä Henki, jonka hän heille lähettäisi, tulisi muistuttamaan heitä kaikesta siitä, mitä hän oli heille sanonut, ja auttaisi heitä toteuttamaan saamaansa tehtävää.
Tehtävän toteuttamiseen he tarvitsisivat Pyhän Hengen voimaa. Sama pätee kaikkeen siihen, mitä Herra pyytää meitä tekemään. Hän ei edellytä tekemään mitään, antamatta siihen tarvittavaa voimaa. Eikä kenenkään pitäisi edes yrittää ilman sitä. Ilman sitä emme selviä tehtävästä, minkä hän antoi, emmekä säily edes uskossa. Jeesus kielsi omiaan lähtemästä liikkeelle ennen, kuin he saisivat Pyhän Hengen voiman ja sama pätee meihinkin (Apt.1:4,5).
Kaksi erilaista lähetyskäskyä
Jeesus toisti lähetyskäskynsä kahteen eri kertaan ja kahdella eri tavalla. Meidän on tärkeä ymmärtää niiden molempien viesti, jotta tajuaisimme, mitä hän todella halusi seurakuntansa tekevän. Nämä kaksi viestiä on ymmärretty usein väärin, joten on syytä hiukan tarkastella niitä. Ensimmäinen tehtävänanto tapahtui pian ylösnousemuksen jälkeen Jerusalemissa. Jeesus tapasi seuraajansa aterioimassa ja käski heitä julistamaan evankeliumia kaikille luoduille (Mark.16:15,16).
Toinen tehtävänanto tapahtui juuri ennen taivaaseen astumista Galileassa, vuorella, jonne hän kokosi seuraajansa. Tällä kertaa hän käski tekemään uskoon tulleista opetuslapsia kastamalla ja opettamalla heille kaiken sen, minkä hän oli itse heille opettanut (Matt. 28:19). Tämä kaksijakoinen lähetystehtävä sisältää siten, sekä evankeliumin julistamisen kääntymättömille, että kastamisen ja opettamisen kääntyneille. Toisessa painottuu evankeliumin julistaminen ja toisessa uskovien opettaminen Jeesuksen seuraajiksi.
Alkuseurakunnan uskovat toteuttivat molempia, he julistivat evankeliumia kääntymättömille, kastoivat nämä heti kääntymyksensä jälkeen ja rukoilivat heille Pyhän Hengen täyteyttä. He pyrkivät varmistamaan sen, että jokainen uskova kastettiin ja sai Pyhän Hengen täyteyden heti uskoon tultuaan ja että he saivat myös kaiken sen opetuksen, minkä he olivat itse saaneet Jeesukselta. He eivät tehneet vain käännynnäisiä, vaan pyrkivät tekemään jokaisesta uskoon tulleesta Jeesuksen seuraajan.
Kun jotkut eivät olleet opettaneet uskoon tulleille kasteesta ja Pyhän Hengen täyteydestä se pyrittiin korjaamaan välittömästi. Efesossa Paavali kysyi hiljattain uskoon tulleilta: ”Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan”. Ja hän sanoi: ”Millä kasteella te sitten olette kastetut?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella”. Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehottaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen”. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat”(Ap.t.19:3).
