Raamatussa meitä kehotetaan menemään ulkopuolelle leirin ja erottautumaan tästä maailmasta. Kysymys kuuluu: Millä tavalla siitä pitäisi erottautua? Siitä erottautuminen on hengellinen ja henkinen irtiotto tämän maailman arvoista ja asenteista sekä niistä päämääristä, joita tämän maailman ihmiset tavoittelevat. Emme tavoittele tämän maailman tavoin rikkauksia, kunniaa, mainetta, valtaa, yhteiskunnallista asemaa tai statusta. Vaikka niitäkin meille joskus suotaisiin, ne eivät ole asioita, joita tavoittelisimme tai joiden antaisimme hallita elämäämme

Emme tunne omaksemme niitä pyrkimyksiä, joita tämä maailma tavoittelee (1 Joh. 2:16). Pyrkimyksemme on päästä eroon kaikesta siitä, mikä hallitsee tämän maailman ihmisten mieliä ja omaksua aivan toisenlaisia arvoja ja ihanteita. Emme tunne tätä maailmaa omaksemme, eikä maailma ymmärrä meitä, kun emme tavoittele sen kanssa samoja asioita.

Jeesuksen seuraaminen johtaa väistämättä ristiriitaan tämän maailman kanssa. Se on ristin kantamista, mistä Jeesus sanoi, ettei kukaan voi olla hänen opetuslapsensa, ellei hän ota joka päivä ristiään ja seuraa häntä (Luuk.14:26). Se on ulkopuolisuuden kokemus, mistä myös Paavali kirjoitti: ”Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä ”ulkopuolelle leirin”, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme (Hebr.13:12-14).

Ulkopuolisuuden tunne on tuttua Jeesuksen seuraajalle ja siihen pitää vain sopeutua ja hyväksyä se. Pitää tottua siihen, että tulee väärinymmärretyksi ja kohdelluksi, kun uskoo Raamattuun. Kristuksen seuraajina meidän ei tulisi pelätä sitä mitä mieltä ihmiset meistä ovat tai tinkiä uskostamme saadaksemme heidän hyväksyntänsä. Meidän ei pidä tehdä kompromisseja tämän maailman kanssa, jonka ystävyys on Raamatun mukaan vihollisuutta Jumalaa vastaan (Jaak.4:4).

Tulevaisuuden turvaksi

Vaikka meitä kehotetaan erottautumaan tästä maailmasta ja olemaan turvautumatta siihen liiaksi, se ei tarkoita vastuuttomuutta tai sitä, ettemme tekisi mitään oman ja läheistemme turvallisuuden varmistamiseksi. Koko elämämme on turvallisuuden rakentelua ja varmistelua. Oma koti, taloudellinen toimeentulo, terveys, vakaa yhteiskunta, asioiden pysyvyys, henkinen ja fyysinen turvallisuus, ystävät ja perhe ovat meidänkin projektimme.

Näistä palasista turvallisuutemme rakentuu ja niistä Raamattukin puhuu. Se kehottaa meitä huolehtimaan perheestämme (1 Tim.5:8), hoitamaan hyvin kotimme (Tiit.2:5) elämään rauhassa kaikkien kanssa (Room.12:8, harrastamaan paikkakunnan parasta missä elämme (Jer.29:7), tekemään työtä ja hoitamaan tehtävämme (2 Moos.2:9-11), olemaan kuuliaisia esivallalle (Tiit.3:1-8), huolehtimaan terveydestämme (1 Kor.6:19,20).

Tärkein asia, millä voimme taata oman ja läheistemme turvallisuuden on rukous. Raamattu kehottaa meitä rukoilemaan kaiken esivallan puolesta, että saisimme elää rauhallisia aikoja, kotiemme ja perheidemme puolesta ja kaikkien ihmisten ja asioiden puolesta. Vaikka emme ole tästä maailmasta, olemme kuitenkin tässä maailmassa ja osa sen kohtaloita, joihin voimme itsekin vaikuttaa. Me kaikki voimme olla turvallisuuden kuluttajia, mutta yhtä hyvin myös sen tuottajia.

Ensisijainen turvallisuuden lähde

Jos laittaa turvansa pelkästään tämän maailman turvatekijöihin ja luottaa enemmän itseensä ja muihin ihmisiin, kuin Jumalaan se ei jätä tilaa hänen johdatukselleen. Kun kaikki on tarkkaan suunniteltua, moneen kertaan varmistettua ja valmiiksi päätettyä, Jumalalle ei jää mahdollisuutta johdattaa tai toteuttaa omia suunnitelmiaan. Siksi ensisijainen turvamme tulisi olla Jumalassa. Hänen sanansa sanoo: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret…” (5 Moos.33:27)

Asioiden suunnittelussa ja varmistelussa ei tietenkään ole mitään huonoa, mutta Jeesuksen seuraaja on oltava valmis muuttamaan suunnitelmiaan. Elämää on hyvä suunnitella, tehdä etukäteisvalmisteluja ja varmistaa asioita, mutta samalla säilyttää herkkyys Jumalan äänen kuuntelemiselle. On hyvä olla tarvittaessa valmis muuttamaan suunnitelmiaan silloin, kun Herra niin johtaa.

Jeesuksen seuraaja elää jatkuvasti rukoillen hänen tahtoaan ja kysellen sitä kaikessa. Ei Herra ole tarkoittanut, että heittäisimme aivot narikkaan, mutta hän haluaa irrottaa meidät siitä illuusiosta, että kaikki olisi omissa käsissämme ja, että ymmärtäisimme paremmin kuin hän, mikä itsellemme ja muille on parhaaksi. On uskallettava heittäytyä Jumalan sanan ja johdatuksen varaan, vaikka muut ihmiset eivät sitä ymmärtäisi. Se on tietoinen valinta elää ulkopuolisena ja muukalaisuutta tuntien. Se on kasvamista Kristuksen tuntemisessa, missä tullaan joksikin mitä tämä maailma vierastaa.

Jeesuksen seuraajina olemme taivaan maan kansalaisia, emmekä tunne tämän maailman elämäntapoja, asenteita, arvoja ja uskomuksia omiksemme. Saamme täyden turvan ja etulyöntiaseman, kun emme laita luottamustamme liiaksi tämän maailman viisauteenkaan, emmekä tietoon, jota se suoltaa tajuntaamme, vaan etsimme sitä viisautta, joka tulee ylhäältä. Suuri osa varmana pidetystä ihmistiedosta vanhenee ja osoittautuu jo muutamassa vuodessa pätemättömäksi, mutta se viisaus ja tieto mikä tulee Jumalalta, pätee aina ja kaikkina aikoina.