Mitä enemmän oppii luottamaan Jumalaan, sitä parempi mahdollisuus hänellä on johdattaa ja toimia omassa elämässä. Luottamus on avain, joka avaa hengelliset lukot ja vapauttaa Pyhän Hengen toimimaan. Ilman sitä ei voi odottaa rukousvastauksia, eikä koe hänen johdatustaan. Jumalan lupaukset eivät toteudu, ellemme opi luottamaan häneen ja siihen mitä hän on ilmoittanut sanassaan. Se on yksi hengellisen maailman lainalaisuuksista, jota ei voi ohittaa edes hartailla rukouksilla ja anomisilla.
Luottamuksen opettelu on ollut omassakin elämässäni pitkä prosessi. Kun olin vielä nuori uskossani Herra puhui voimallisesti yhden profeettansa kautta. Olin juuri asioinut pankissa, kun vastaani tuli mies, jota en tuntenut vielä silloin. Kun olin astumassa pankin ovesta ulos hän pysäytti minut ja ojensi tukon rahaa sanoen: ”Muista aina, kun joudut elämässäsi vaikeuksiin ja tuntuu siltä, että tie on tukossa joka suuntaan, niin silti yksi tie on avoinna ja se on ylöspäin”. Se oli yksi niistä merkillisistä kohtaamisista, joissa Jumala on osoittanut sen, miten hyvin hän tunsi minut ja miten hän valmisteli tulevaisuuden kohtaamiseen.
Ennuste toteutuu
Se mitä hän sanoi, toteutui vuosien päästä. Erään kerran kaikki tiet tukkeutuivat juuri niin, kuin hän oli sanonut. Olin juuri kokenut avioeron pitkäaikaisesta liitosta, vuosia toimineen yritykseni konkurssin, ystäväni olivat kääntäneet selkänsä ja olin muuttanut uudelle paikkakunnalle tuntematta sieltä ketään. En onnistunut saamaan edes työtä, vaikka minulla oli koulutusta. Olin täysin yksin toivottoman tuntuisessa tilanteessa, missä kaikki tiet olivat tukkeutuneet.
Huusin Herran puoleen, mutta mitään vastauksia ei tullut. Tästä huolimatta pidin kiinni Jumalan lupauksista. Muistin myös tuon miehen sanat: ”yksi tie on avoinna ja se on ylöspäin”. Toivoni piti minut hengissä ja se kasvoi päivä päivältä, vaikka vastaukset tulivat vasta monen vuoden päästä.
Rukousvastausten viipyminen on rasittavaa, mutta se on samalla erityisen kasvattavaa. Ellei anna periksi ja menetä toivoaan luottamus kasvaa ja vahvistuu. Vastausten viipymistä ei pidä ajatella merkkinä siitä, että Herra olisi unohtanut tai hylännyt kokonaan, vaan merkkinä siitä, että kasvatus on vielä kesken. Se on merkki siitä, että hän pitää meitä niin arvokkaina, että vaivautuu kasvattamaan meitä.
Huolten kantamisesta
Huolen aiheet kannattaa jättää syrjään ja suunnata katseensa luottavaisena Kristukseen mikäli haluaa rukouksiinsa vastattavan (Fil 4:6). Jos huomio on suunnattu kaiken aikaa huolenaiheisiin, koskaan ei saavuta sitä minkä Herra on luvannut. Silloin on suuressa vaarassa menettää uskonsa kokonaan. Kylväjävertauksessa Jeesus puhui ihmisistä, jotka ottavat sanan vastaan, mutta maailman huolet saavat heidät luopumaan uskostaan.
Jeesus sanoi, ettemme voi lisätä murehtimalla elämäämme hetkenkään vertaa. Päin vastoin, huolten paino on vienyt monia ennenaikaiseen hautaan. Vuorisaarnassaan Jeesus kehotti katselemaan kedon kukkia ja taivaan lintuja ja sitä, kuinka Herra pitää niistä huolen. Samassa hän muistutti siitä, miten olemme Jumalan silmissä paljon arvokkaampia, kuin ne.
Vaikeuksien kautta luottamukseen
Itse olen kokenut todella vaikeita tilanteita elämässäni, mutta koskaan en ole lakannut luottamasta häneen. Jälkeenpäin nämä tilanteet ovat kasvattaneet luottamustani. Aina olen selvinnyt ja vasta jälkikäteen nähnyt, miten vaikeudet ovat kasvattaneet ja ohjanneet elämääni oikeaan suuntaan. Ne ovat toimineet vitsana ja sauvana, joilla hyvä paimen on ohjannut elämääni. Mitä vaikeampia nämä tilanteet ovat olleet, sitä vahvemmaksi luottamukseni on kasvanut. Apua ei ole aina tullut nopeasti, mutta ajallaan asiat ovat selvinneet. Nykyään tuntuu siltä, että kestän lähes mitä tahansa ilman, että menetän luottamustani.
Kuolemakaan ei pelota. Voin yhtyä täysin Paavalin sanoihin: ”Elämä on minulle Kristus ja kuolema on minulle voitto”. Tämä onkin yksi kristittynä olemisen hyvistä puolista. Useimpia ihmisiä kuoleman pelko seuraa kuin pitkä varjo läpi koko heidän elämänsä. Uskova saa olla vapaa tästä pelosta. Kun ei tarvitse pelätä kuolemaa, ei tarvitse pelätä elämääkään, vaan sen voi ottaa vastaan sellaisena, kuin se tulee.
Tällä en tarkoita kohtalonsa hyväksymistä ilman, että yrittäisi tehdä mitään oman hyvinvointinsa eteen, vaan sen hyväksymistä, että elämässä on myötä ja vastamäkiä teit minkälaisia valintoja tahansa. Tuskin kukaan selviää ilman vastoinkäymisiä. Ero on vain siinä, miten asioihin suhtaudutaan. Herran avulla koko maisema avautuu elinikäisen oppimisen ja toivon näkökulmasta, jolloin vaikeudetkin näyttäytyvät siunauksina.