Eräänä yönä Nikodeemus-niminen lainoppinut meni tapaamaan Jeesusta. Hän oli Israelin korkeimman neuvoston jäsen ja yksi niistä, jotka käyttivät maassa poliittista, oikeudellista ja uskonnollista valtaa. Ensisanoinaan hän sanoi jotakin, mitä kukaan ei olisi odottanut hänen asemassaan olevalta. Hän teki tunnustuksen: ”Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa” (Joh.3:1). Tunnustus oli suorastaan hätkähdyttävä yhdeltä maan korkeimmista johtajista. Sitä voi pitää merkittävänä osoituksena Jeesuksen toiminnan arvostamisesta, varsinkin, kun Nikodeemus puhutteli Jeesusta nimellä ”Rabbi”. Se oli arvonimi, mikä suotiin vain ani harvoille ja sillä tarkoitettiin ”kunnioitettavaa opettajaa”.
Nikodeemuksen käyttämä monikkomuoto ”me tiedämme” viittaa siihen, että tunnustuksen takana oli muitakin neuvoston jäseniä, luultavasti enemmistö tai kenties koko neuvosto. Jeesuksen tekemät ihmeet ja hänen merkityksensä Jumalan sanan opettajana tunnustettiin siten korkeasti oppineiden juutalaisjohtajien keskuudessa. Tällainen tunnustus nosti hänen arvonsa täysin eri tasolle, kuin joidenkin seuraajiensa glorifioimien kulttijohtajien, joista sepitellään kaikenlaisia liioiteltuja tarinoita ja joiden tekoja paisutellaan vielä heidän kuoltuaankin.