Oli kulunut muutamia päiviä siitä, kun Jeesus oli ristiinnaulittu, kun tapahtui merkillinen kohtaaminen Emmauksen kylään johtavalla tiellä. Kaksi Jeesuksen seuraajaa oli kulkemassa tietä pitkin ja, kun he olivat juuri keskustelemassa menneiden päivien tapahtumista, eräs muukalainen liittyi heidän seuraansa. Muukalainen oli heille ennestään tuttu, mutta he eivät tunnistaneet häntä, eikä hänkään ilmaissut heti itseään. Hän käyttäytyi kuin muukalainen ja kysyi, mistä he puhuivat.

Toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi: ”Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?” ”Mitä?”- hän kysy. – ”Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä, kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet” (Luuk.24:13-20).

Sitten toinen heistä jatkoi: ”Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet” (Luuk.24:22-24).

Tällaiset todistajalausunnot nämä miehet olivat kuulleet ja tuoreessa muistissa oli vielä sekin, mitä Jeesus oli edeltä puhunut omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Nämä puheet tai naisten todistus eivät olleet selvästikään vakuuttaneet heitä. Syy tähän oli luultavasti se, että he uskoivat yhä, kuten muutkin juutalaiset, yleisiin tulkintoihin, Messias -ennustuksista. Niiden mukaan Messiaan kuului olla voitokas kuningas, eikä mikään rikollisen lailla ristillä kuoleva henkipatto.

Vielä ennen ristiinnaulitsemista useimmat juutalaiset uskoivat Jeesuksen olevan profetioissa luvattu Messias, mutta eivät enää. Siihen uskoivat Jeesuksen seuraajatkin, mutta nyt hekin olivat hämmentyneitä. Nämä kaksi Emmauksen tien matkaajaa eivät pitäneet häntä enää Messiaana lainkaan, vaan ainoastaan profeettana. Tyhjällä haudalla käyneiden naisten todistuksetkin olivat valuneet heistä, kuin vesi hanhen selästä.

Kun muukalainen oli aikansa kuunnellut heidän puheitaan hän ei voinut enää pidätellä itseään. Voisi melkein kuulla syvän huokauksen hänen suustaan, kun hän sanoi: ”Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?” (Luuk.24:26).

Tästäkään he eivät vielä tajunneet puhuvansa Jeesuksen kanssa. Vasta myöhemmin aterialla he tunnistivat hänet ja tajusivat, että hän oli kuin olikin ylösnoussut. Näin suuri herättely tarvittiin miehillä, jotka olivat hylänneet ajatuksen Jeesuksen ylösnousemuksesta, sivuuttaneet hänen ennustuksensa ja haudalla käyneiden todistuksen.

Haluttomuus uskoa

Mistä kummasta tällainen lähes umpimielinen kyvyttömyys uskoa johtui? Näiden miesten kohdalla kyse ei ollut tietämättömyydestä. Tietoa kyllä oli. Syy heidän kyvyttömyyteensä uskoa johtui todennäköisesti haluttomuudesta. Mitkään todisteet eivät silloin riitä, kun ihminen on haluton uskomaan. Syitä tällaiseen haluttomuuteen voi olla monia, mutta yksi merkittävistä on takertuminen siihen, mikä on tuttua ja turvallisen tuntuista.

Ihminen uskoo yleensä mielellään siihen, mihin muutkin uskovat ja mihin on tottunut uskomaan. Totuttuja uskomuksia on vaikea kyseenalaistaa, saati muuttaa, koska ne pitävät yllä turvallisuuden tunnetta. Uskomuksista, jotka liittyvät yhteisön uskomuksiin, pidetään kiinni, koska ne vahvistavat yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunnetta. Ihminen takertuu helposti siihen, mihin enemmistö uskoo.

Muiden juutalaisten tavoin Jeesuksen seuraajat olivat yhä kiinni uskomuksessa, jonka mukaan Messias olisi maallinen kuningas, joka vapauttaisi Israelin ja palauttaisi sen suuruuden. Tämä oli yleinen uskomus Israelissa ja siihen Jeesuksen seuraajatkin uskoivat. Tämä uskomus oli iskostettu jokaiseen juutalaiseen aivan lapsesta lähtien, eikä Jeesuskaan ollut saanut sitä juurittua heistä. Tämä selittänee noiden miesten uskomisen hitauden. Vanhat uskomukset voivat kyllä muuttua, mutta muutos on yleensä hyvin hidasta.

Kun he pettyivät häneen

Jeesuksen lähimmät seuraajat olivat uskoneet hänen olevan luvattu Messias, mutta eivät olleet sisäistäneet sitä mitä hän oli puhunut kuolemastaan ja kuninkuudestaan. Heidän mielestään Messiaan ei olisi pitänyt kuolla, vaan ottaa saman tien koko Israel hallintaansa. He eivät olleet ymmärtäneet sitä, kun hän oli selittänyt, ettei hänen kuninkuutensa ollut tästä maailmasta.

Juutalaisten enemmistö oli uskonut häneen Messiaana, mutta oli kääntynyt häntä vastaan siinä vaiheessa, kun he yrittivät tehdä hänestä kuningastaan ja hän oli kieltäytynyt siitä. Myös Jeesuksen lähimpien seuraajien usko häneen Messiaana alkoi horjua viimeistään silloin, kun hän oli ilman vastarintaa alistunut tuomittavaksi kuolemaan.

Vanhan testamentin kirjoituksissa oli kyllä viittauksia kärsiväänkin Messiaaseen, mutta juutalaiset rabbit jättivät nämä kirjoitukset usein tarkoituksella huomiotta. Niitä luettiin hyvin harvoin, jos ollenkaan, joten tavalliset kansalaiset saattoivat olla niistä täysin tietämättömiä.

Ymmärtämistä haittaavat uskomustraditiot

Meilläkin on omat uskomustraditiomme, jotka eivät kaikin osin läpäise totuuden seulaa. Niistä moni pitää kiinni, vaikka ne eivät ilmiselvästi vastaisi Raamatun totuuksia. Me vain totumme erilaisiin tulkintatapoihin, emmekä osaa edes ajatella, että niissä olisi jotakin väärin. Raamattua lukiessakin tulkitsemme sitä omien uskomustemme mukaisesti, emmekä huomaa ilmiselviä ristiriitoja sen kanssa.

Kahden Emmauksen matkaajan tapaus pitäisi herätellä meitäkin miettimään ja kyseenalaistamaan omia uskonnollisia käsityksiämme. Ajassamme on monia virheellisiä Raamatun tulkintoja ja perinteiksi muodostuneita käsityksiä, joita olemme tottuneet pitämään totuuksina. Kun niihin on totuttu, niitä on alettu pitää Jumalan sanaan verrattavina uskonelämän peruspilareina, joita ei saa edes kyseenalaistaa

Ne ovat juuri niitä ”vääriä istutuksia”, joista Jeesus sanoi, että ne on revittävä juurineen pois: ”Jokainen istutus, mikä ei ole minun taivaallisen Isäni istuttama, revitään juurineen pois” (Matt.15:13). Tällaiseen juurihoitoon meidän on antauduttava, jos aiomme olla todellisia Jeesuksen seuraajia.

Ihmiselle on ominaista kerätä aineistoa uskomustensa tueksi ja torjua tai jättää kokonaan huomiotta kaikki niiden vastainen. Pidämme tiukasti kiinni omaksumistamme uskomuksista, koska pelkäämme häpeää, jonka erehtymisen myöntäminen aiheuttaa. Pitkään vaalittujen uskomusten kyseenalaistaminen voi aiheuttaa hämmennystä, pelkoa ja suoranaista vihaakin.

Osta totuutta, älä myy sitä

Kaikki eivät edes pyri etsimään totuutta, vaan ainoastaan mieltymystensä mukaisia tukirakenteita omalle uskolleen. Se voi olla mikä tahansa uskomus, mikä omasta mielestä antaa riittävän turvallisuuden tunteen. Totuus voi olla kaupan niilläkin, jotka haluaisivat pitää siitä kiinni. Siitä luovutaan tai tingitään, kun pelätään, että siitä joutuu maksamaan jotakin, vaikkapa silloin, kun pelätään joutumista muiden ihmisten arvosteltavaksi, ihmissuhteiden, oman aseman tai työpaikan menettämistä.

Raamattu kehottaa ostamaan totuutta, ei myymään sitä. Totuuden ostaminen voi vaatia avonaiseksi tulemista Jumalan edessä, uskallusta tunnustaa omat virheensä ja tarvitsevuutensa. Joskus taas totuudesta joutuu maksamaan sillä, että luopuu asioista, mitkä vievät elämää väärille raiteille tai johtavat uskoa harhaan. Se voi vaatia valmiutta kyseenalaistaa omat elämäntavat ja uskomukset.

Jeesus antoi esimerkin siitä, miten ihmissuosioon tulisi suhtautua. Hän ei varsinaisesti torjunut sitä, mutta ei myöskään tinkinyt sen vuoksi totuudesta. Hänestä sanottiin, että hän olisi loukkauskivi ja monet loukkaantuisivat häneen. Ihmisten loukkaantumista ei pidä pelätä, kun pitää kiinni totuudesta. Parempi on loukkaantuakin, kuin joutua eksyksiin. Erityisesti tässä meidän ajassamme on vaarana eksyä, sillä Tessalonikalaiskirje varoittaa siitä, miten viimeisinä aikoina Saatana tulee eksyttämään valheen kaikella voimalla (2 Tes.2:10).

Yksikään meistä ei voi paeta tätä lopun aikojen suurta eksytystä ja ellemme tunne totuutta tai pidä siitä kynsin hampain kiinni, emme kestä. Eksytys tulee niin rajuna, ettemme kestä ellemme opi rakastamaan totuutta. Mutta kuinka totuutta voisi rakastaa, sehän tekee monin tavoin kipeää ja vie toisinaan kuin karkin lapsen suusta? Ei sitä kaikin osin pystykään rakastamaan, mutta riittää, kun ottaa vastaan rakkauden totuuteen. Sen Jumala on luvannut antaa, jos vain taipuu ottamaan sen vastaan. Hän on luvannut vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, mikä tekee totuuden rakastamisesta paljon helpompaa. (Fil.2.13).