Daniel sai rukousvastauksen heti, kun hän oli taivuttanut sydämensä Jumalan edessä ymmärrykseen ja nöyryyteen. Samalla polulla aukeavat ovet meillekin. Tarvitsemme ymmärrystä ja nöyryyttä saadaksemme Jumalalta tulevaa viisautta ja ottaaksemme vastaan hänen sanansa, missä hän neuvoo oikeanlaisen tavan rukoilla. Jumalan puolelta ei ole esteitä rukousvastausten saamiselle, vaan esteet ovat meissä itsessämme.
Rukousvastausten esteenä on erilaisia tietämättömyydestä aiheutuvia lukkoja, joihin avaimet löytyvät Jumalan sanasta. Tarvitsemme näitä avaimia, jotta pääsemme käsiksi Jumalan lupaamiin asioihin. Kaikilla meillä on yhtä suuri oikeus niihin, mutta pelkkä oikeus ei riitä, ellei ole keinoja päästä niihin käsiksi. Jos olisit pankin tallelokeron omistaja, mutta sinulla ei olisi avainta siihen, et pääsisi omaisuuteesi käsiksi.
Me kaikki omistamme lupausten tallelokeron, jonne on säilötty Jumalan lupaamia asioita, mutta siitä ei ole hyötyä, jos ei ole avaimia tai ei osaa käyttää niitä. Kun luet Raamatun lupauksia, huomaat, miten lähes jokainen niistä sisältää jonkun ehdon(avaimen). Kun alat toimia näiden ehtojen mukaan, huomaat, miten lupaukset alkavat toteutua.
Daniel osasi täyttää rukouksen avaimia ja siksi hän sai vastauksia. Enkeli sanoi, että hänen rukouksensa oli kuultu, koska hän taivutti sydämensä ymmärrykseen ja nöyryyteen. Mekin saamme vastauksia, jos taivutamme sydämemme ja toimimme niin, kuin Jumalan sana meitä opastaa.
Ensimmäinen avain
Ensimmäisen näistä ihmeellisistä rukouksen avaimista löydämme Filippiläiskirjeestä, missä neuvotaan: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi” (Fil.4:5).
Jakeen ensimmäinen osa varoittaa etukäteen murehtimisesta. Se on syytä ottaa vakavasti, sillä se voi estää täysin rukousvastausten saamisen. Se on sama asia, kuin heittäisi pyyhkeen kehään. Jos murehtii samalla niitä asioita, joiden puolesta rukoilee, se tekee rukouksen tyhjäksi, sillä se lähettää signaalin, joka noteerataan henkimaailmassa. Siihen sielun vihollinen tarttuu ja siihen se voi vedota Jumalan edessä tehdäkseen rukouksemme tyhjiksi.
Epäuskon singnaali
Epäuskon signaali on kuin luovuttaisi avoimen valtakirjan pimeyden voimille, missä niille annetaan oikeus pidättää siunaukset. Niillä on silloin siihen täysi oikeus, sillä kaikki mitä sanomme, on osa suurta oikeudenkäyntiä, jota käydään kaiken aikaa henkimaailmoissa. Jumala on tämän oikeuden tuomari, Jeesus puolustaja, paholainen syyttäjä ja me olemme todistajat. Me todistamme tässä oikeudessa, joko puolustajamme tai syyttäjämme puolesta.
Epäuskoisten sanojemme ja ajatustemme kautta teemme Jumalan lupauksista valheita ja hänestä itsestään valehtelijan. Sillä todistuksella luovutamme paholaiselle täyden oikeuden estää tai viivyttää rukousvastausten tuloa. Jos todistamme vastoin Jumalan lupauksia, edes Jeesus, joka on oikeuden puolustaja, ei voi puolustaa meitä.
Omilla sanoillamme voimme vahvistaa tai kumota Jumalan sanan lupaukset. Siksi Raamattu puhuu niin paljon sanojen voimasta, jopa niin, että sanolla on vallassaan elämä ja kuolema. Sanoillamme on niin suuri voima, että luomme niillä omaa tulevaisuuttamme. Sanojemme voima perustuu siihen, että Herra on antanut meille vallan päättää oman elämämme asioista. Sitä hän ei voi, eikä halua ottaa meiltä pois.
Etukäteen omistaminen
Toinen osa jakeesta kehottaa saattamaan pyynnöt kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Etukäteen kiittäminen on samalla tavalla todistamista taivaallisessa oikeudessa, kuin se, että on murehtimatta. Etukäteen kiittämällä todistamme Jumalan puolesta, joka voi, niin tahtoessaan, toteuttaa pyyntömme.
Uskon sanoilla todistamme Jumalan lupausten puolesta. Usko on kuin käsi, jolla tartumme Jumalan lupaamiin asioihin ennen, kuin näemme niiden toteutuneen. Jakeessa kehotetaan kiittämään etukäteen vastauksista, jotka ovat Jumalan lupauksissa jo olemassa.
Uskon määritelmä
Hengellisessä maailmassa on omat lainalaisuutensa, joita Jumala ei voi muuttaa, emmekä mekään. Ne pitää vain tuntea ja toimia niiden mukaan. Uskon lainalaisuudet on sisällytetty tiivistetysti Hebrealaiskirjeen jakeeseen, jota pidetään uskon määritelmänä: ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy” (Hebr.11: 1).
Määritelmän ensimmäinen osa puhuu lujasta luottamuksesta siihen, mitä toivotaan. Kun esitämme toiveemme Jumalalle ja luotamme lujasti siihen, että hän voi sen toteuttaa, se on kuin käden ojennus näkymätöntä kohti. Se on juuri sitä edeltä omistamista, mitä rukousvastausten saaminen edellyttää.
Uskon määritelmän loppuosassa sanotaan, että usko on ojentautumista sen mukaan mikä ei näy. Tämä tarkoittaa toteuttavaa tai toimeenpanevaa uskoa. Sitä tarvitaan siinä vaiheessa, kun on jo saatu Jumalalta sisäinen varmuus vastauksesta. Kaikkiin toiveisiin Herra ei vastaa, mutta niihin, joihin hän vastaa, hän antaa sisäisen varmuuden. Silloin pitää toimia (ojentautua). Vaikka mitään ei vielä näkyisi; pitää alkaa puhumaan ja toimimaan ikään, kuin olisi jo saanut vastauksen.
Toinen avain
Toinen rukouksen avain on tieto siitä, mitä pitää rukoilla. Tähän joku voisi nyt sanoa: ”Minä kyllä tiedän, mitä pitää rukoilla. Onhan minulla omat, läheisteni ja seurakunnan tarpeet tiedossa.” Mutta tiedätkö todella mitä läheisesi, seurakuntasi tai itse tarvitset? Ehkä ongelma onkin se, että luulet tietäväsi, mutta et kuitenkaan tiedä?
Jotkut tuntuvat olevan aina selvillä siitä, mitä pitää rukoilla ja mikä on heille itselleen ja muille hyväksi. Jotkut jopa neuvovat Jumalaa rukoillessaan selittäen pienintä yksityiskohtaa myöden miten mikäkin asia pitää hoitaa. Aivan kuin Jumala olisi mistään tietämätön juoksupoika, joka pitää ohjeistaa tarkasti ennen, kuin hänet voi lähettää asioilleen.
Kyseenalaistettu tietämys
Raamatussa tietämyksemme kyseenalaistetaan: ”Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi” (Room.8:26). Näiden sanojen edessä kaikkitietävyytemme murentuu. Joudumme nostamaan kätemme pystyyn, kun tajuamme sen, miten rajallinen kykymme on ennustaa tulevaisuutta. Emme voi tietää varmuudella mihin mikäkin asia johtaa. Siksi saatamme rukoilla aivan väärien asioiden puolesta.
Tulevaisuuden suhteen olemme kuin sokeat, jotka eivät tiedä varmuudella edes sitä mihin seuraava askel johtaa. Teemme päätöksiä tämänhetkisten tietojen, intuition ja tunteiden varassa, eivätkä valintamme ole useinkaan niin rationaalisia, kuin luulemme. Kuljemme kuin hapuillen suuntaa etsien ja elämän kaoottisuus voi yllättää milloin tahansa.
Emme voi tietää etukäteen kaikkia elämän käänteitä ja mihin mikäkin valinta lopulta johtaa. Vaikka tänään jokin valinta näyttäisi hyvältä se voi osoittautua jo huomenna virheeksi.
Herra tuntee tulevaisuutemme
Vain Jumala yksin tuntee tulevaisuutemme. Hän on kuin shakkimestari, joka osaa ennakoida kaikki tulevatkin siirrot. Me itse emme tiedä etukäteen edes omia siirtojamme, saati muiden. Olemme osa peliä, jota emme voi juurikaan hallita, emmekä ennakoida pitkälle tulevaisuuteen.
Emme ehkä tunne edes omia tarpeitamme. Saatamme luulla tuntevamme itsemme ja omat tarpeemme, mutta näin ei aina ole. Saatamme hakea jostakin korviketta asioille, joita oikeasti tarvitsisimme. Mutta Herra tuntee todelliset tarpeemme ja sen mitä tulevaisuudessakin tarvitsemme.
Periaatteessa Herra on halukas vastaamaan kaikkiin pyyntöihin, mutta on asioita, joihin hän ei voi vastata. Silti moni vain puskee päälle ja yrittää pakottaa hänet toimimaan omilla ehdoillaan ja kun vahvistus jää saamatta ottaa asiat omiin käsiinsä.
Varmat rukousvastaukset
Jos tahdot tietää, mitä Herra haluaa sinun rukoilevan, tutki hänen sanansa ohjeita ja jos asia ei selviä sieltä, pyydä rukouksessa häntä näyttämään, mitä hän haluaa sinun rukoilevan. Herra voi laskea sydämellesi asioita, joiden puolesta hän haluaa sinun rukoilevan. Niihin rukouksiin hän on luvannut varman vastauksen: ”Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä (1 Joh.5:14).
Jos Herra on päättänyt olla vastaamatta, ei auta, vaikka pinnistelisi uskoaan niin, että verisuonet päästä katkeilevat. On parasta vain myöntää, ettemme itse aina tiedä mitä meidän tulisi rukoilla. Silloin Herra voi laskea asioita sydämelle ja johtaa rukousta oikeaan suuntaan. Hän haluaa, että tulemme enemmän hänestä riippuvaisiksi, emmekä esiinny liian tietävinä ja kaiken hallitsevina.
Jeesuksen esimerkki
Menkäämme hänen eteensä nöyrinä niin, kuin Jeesus opetti Isämeidän- rukouksessa alistumaan isän tahtoon. Näin hän toimi itsekin Getsemanessa: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk.22:42).
Saatamme tuntea suurta heikkoutta rukoillessamme, emmekä aina edes tiedä mitä rukoilla. Silloin on parempi vain huokailla hiljaa mielessään ja antaa Pyhän Hengen vaikuttaa. Herra itse lupaa sanassaan, että hänen Henkensä ohjaa rukoustamme, jos vain annamme hänelle siihen mahdollisuuden. Herran lupaus kuuluu: ”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman niin, kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla (Room.8:26).
Kolmas avain
Entä sitten oma tahtomme, onko meillä oikeus rukoilla oman mielemme mukaan, vai pitääkö omasta tahdosta luopua kokonaan? Eipä tietenkään. Huomaamme sen jo tuosta Jeesuksen rukouksesta. Hänkin esitti Isälle oman tahtonsa, mutta jätti silti lopullisen päätösvallan Isälle. Jeesus osoitti monesti olevansa kiinnostunut siitä, mitä ihmiset tahtoivat hänen heille tekevän (Matt.20:32). Hän oli halukas tietämään, mitä he häneltä halusivat ja hän myös toimi usein niin, kuin he halusivat.
Hän joutui erään kerran oikein ravistelemaan omia seuraajiaan siksi, etteivät he olleet ilmaisseet omaa tahtoaan, eivätkä olleet pyytäneet häneltä mitään. Hän sanoi heille: ”Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen” (Joh.16:24). Huomaamme tästä, miten kiinnostunut Herra on toiveistamme. Hän ei ainoastaan halua täyttää välttämättömiä tarpeitamme, vaan myös tuottaa erityistä iloa siitä, että saamme jotakin sellaista mitä todella haluamme.
Herra huomioi tarpeemme
Isämeidän -rukouksessa Jeesus opetti millaisia asioita meidän tulisi rukoilla. Hänen opettamansa rukous jakautuu kahteen erilaiseen osioon. Rukouksen alku käsittelee suuria globaaleja teemoja, kuten hänen valtakuntansa tuloa ja tahtonsa tapahtumista maailmassa. Ollaan suurten kysymysten äärellä ja sitten tapahtuu laskeutuminen henkilökohtaiselle tasolle: ” Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”.
On tärkeä rukoilla Jumalan valtakunnan tuloa maan päälle ja hänen tahtonsa tapahtumista, mutta tärkeää on rukoilla myös omien tarpeiden puolesta ja tuoda niitä Jumalalle tiettäväksi. Tästä meitä muistutetaan edellä luetulla Raamatun jakeella : ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.” (Fil. 4:6)
Herra huomioi minut
Olen monesti yllättynyt siitä, miten kiinnostunut Jumala on ollut toiveistani ja miten tarkasti hän on ottanut ne huomioon. Kerron nyt yhdestä tällaisesta tapauksesta. Se tapahtui, kun olin suorittamassa asevelvollisuutta. Lomalla ollessa olin parin ystäväni kanssa urheilemassa eräällä urheilukentällä. Kentälle tullessani riisuin päällyspuseroni ja kelloni ja jätin ne kentän laidalle. Kentältä poistuessa unohdin ottaa kelloni mukaan. Vasta kotona muistin jättäneeni sen sinne ja kun menin myöhemmin etsimään, en enää löytänyt sitä. Uuteen kelloon ei ollut varaa, joten jätin asian Herralle tiedoksi.
Tuona samana viikonloppuna vierailimme seurakuntani nuorisokuoron kanssa eräässä pääkaupunkialueen seurakunnassa. Olimme valmistautumassa illan tilaisuutta varten, kun kuoromme johtaja tuli luokseni ja toi kirjekuoren, jonka päällä luki nimeni. Hän kertoi, että kirjeen oli antanut eräs tuohon seurakuntaan kuuluva vanhempi mies. Hän oli saanut Jumalalta kehotuksen antaa se kuoronjohtajan toimitettavaksi. Mies oli saanut nimeni rukouksessa ja sen, että olin joku kuoron jäsenistä. Kuoren päälle oli kirjoitettu täydellinen nimeni ja kun avasin sen, se sisälsi isohkon summan rahaa.
Rukousvastaus
Heti seuraavana päivänä marssin kotikaupunkini kellokauppaan, koska ymmärsin, että rahat olivat vastaus rukoukseeni. Aikani katseltuani kelloja ihastuin yhteen niistä. Kun kysyin sen hintaa myyjältä, hän ilmoitti suuremman summan, kuin olin saanut mieheltä. Kun sitten tutkin tarkemmin lompakkoni sisältöä siellä oli tarkalleen se summa rahaa, mitä kello maksoi. Lompakossani oli ollut juuri sen verran rahaa, että se riitti yhdessä saamieni rahojen kanssa.
Tämä kokemus vahvisti sen, miten tarkkaa on Jumalan huolenpito. Hän osaa tehdä tarkat laskutoimitukset pitäessään huolta tarpeistamme. Hän tiesi etukäteen minkälaiseen kelloon ihastuisin, paljonko se maksaisi, kuinka paljon lompakossani oli rahaa ja kuinka paljon tarvittiin lisää. Tämä oli osoitus siitä, että Herra osaa laskea ja huomioida etukäteen kaikki tilanteet ilman meidän neuvojamme. Itselleni se oli erityisen merkityksellistä siksi, kun tajusin sen, miten tarkasti Herra seurasi asioitani ja miten tärkeitä ne olivat hänelle.
Neljäs avain
Neljäs avain on aitous ja rehellisyys. Aidon ja rehellisen rukouksen tunnistaa helposti ja aistii ilmapiiristä, samoin epäaidon. Kun seuraa uskovien rukouselämää ei voi välttyä huomaamasta sitä, miten rukouksissa on usein epäaitoutta ja kaikenlaisia turhia maneereja. Toinen toistaan oudommat rukoustavat ovat pesiytyneet seurakuntiin ja tulleet osaksi seurakuntakulttuuria ja niihin on niin jo totuttu, ettei niitä osata edes kyseenalaistaa.
Yksi näistä omituisuuksista on oudot ja normaalista poikkeavat äänenpainot. Niitä saatetaan käyttää rukouksessa jonkinlaisina tehokeinoina. Niitä käytetään ehkä siksi, koska ei oikein uskota rukousten toimivan muuten. Pitää olla jotakin millä tunnelmaa voi kohottaa ja millä saa Jumalankin paremmin kuulolle. Se on henkistä jumppaa, millä yritetään nostattaa lisää uskoa, virittää itseä ja muita rukoilijoita ”oikeaan mielentilaan” tai saada Jumalan Henki toimimaan. Se on kuin rikkinäisen sisäkumin pumppaamista, mikä jättää vain entistä tyhjemmän olon.
Rukouksen maneerit voivat kertoa uskon puutteesta
Tuollaiset tehokeinot eivät tee rukouksesta yhtään sen tehokkaampaa. Pikemminkin voi käydä päinvastoin, sillä ne saattavat kieliä uskon puutteesta, mikä voi heikentää kykyä aistia Jumalan läsnäoloa. Ne voivat kertoa siitä, että rukoilija ei luota Jumalaan, eikä ymmärrä omaa asemaansa rukoilijana. Herran Hengen läsnäolo ei lisäänny henkisen jumpan tai hengen nostatuksen seurauksena. Hän ei tule paikalle tai lähde pois sen mukaan nouseeko tunnelma, vai laskeeko, sillä hän on aina läsnä siellä missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään.
Joillakin rukous on korostetun tunteikasta ja toisilla se on niin kuivan ja virallisen kuuloista, että siitä puuttuu kaikki tunne. Jotkut karjuvat Jumalalle, kuin puolikuurolle ja toiset värisyttävät ääntään, kuin hawaijikitaraa. Rukous kuulostaa toisinaan paatokselliselta ja toisinaan taas kuivakan viralliselta. Joidenkin rukous kuulostaa siltä, kuin he yrittäisivät saarnata muille läsnäolijoille.
Sitten on niitä kiusallisia tilanteita, joissa rukouksesta ei meinaa tulla loppua ollenkaan. Rukoilija vain jatkaa ja jatkaa, vaikka toiset jo haukottelevat ja vilkuilevat kellojaan. Aivan kuin rukoilija pelkäisi tunnelman laskevan heti, jos hän on hetkenkin hiljaa tai ehkä jotkut vain ovat niin huomion kipeitä, että heidän pitää olla kaiken aikaa äänessä.
Jumalan Hengen koskettaessa rukous voi olla tunteikasta, eikä se silloin häiritse, mutta kaikenlainen keinotekoinen häiritsee keskittymistä ja vie kaiken huomion. Muiden on vaikea keskittyä rukoukseen, kun rukous on epäaitoa tai manipuloivaa. Se voi estää kokemasta Pyhän Hengen läsnäolonkin. Olemme niin tottuneet täyttämään hiljaiset hetket puheellamme ja suorituksillamme, että rukouskokouksistakin meinaa tulla kuin ohjelmanumeroiden suorittamista.
Rehellisyyden puute
Joskus rukousta vaivaa rehellisyyden puute. Emme aina itsekään huomaa sitä, mutta, emme ole aina täysin rehellisiä rukoillessamme. Siksi Raamattu kehottaa tutkimaan itseään, mitkä ovat todelliset motiivit, kun tullaan Herran eteen. Itseään on helppo pettää, mutta Herraa ei voi, sillä hän tuntee meidät läpikotaisin. Hän tietää onko rukous vain tunnelman kohottamista, muiden rukoilijoiden manipuloimista, yritystä manipuloida Jumalaa tai yritys johtaa häntä harhaan paljastamatta todellisia aikeita.
Rukouilijan motiivit voivat olla itsekkäiden ja synnillisten halujen ohjaamia. Siksi Herra varoittaa sanassaan anomasta asioita, joita käyttäisimme vain vahingollisten halujen tyydyttämiseen: ”Te anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.” (Jaak.4:3) Herralta ei kannata odottaa vastauksia rukouksiin, jotka ovat vastoin hänen sanaansa, eikä asioihin, joilla vahingoittaisi itseään tai muita.
Viides avain
Viides avain on keskittyminen ja ymmärrys rukouksessa. Joskus vaikuttaa siltä, ettei rukoilija keskity kunnolla rukoukseen, eikä oikein tunnu tietävän edes ketä rukoilee. Vaikuttaa, kuin rukous olisi vailla osoitetta. Sanoillakaan ei tunnu olevan aina väliä. Kunhan vain jotakin lauseita toistelee ja yrittää suorittaa omaa osuuttaan ohjelmasta. Se on juuri sitä tyhjien sanojen hokemisesta, mistä Jeesus varoitti (Matt.6:7).
Ei meitä ole käsketty jättämään rukoillessa aivojamme narikkaan, vaan päinvastoin, käyttämään niitä. Korintolaiskirje sanoo, että meidän tulee rukoilla hengessä, mutta myös ymmärryksellä (1 Kor.14:15). Ymmärryksen käyttö rukouksessa on sallittua ja jopa suotavaa.
Rukous ei ole mantrojen hokemista ilman todellista sisältöä, ajatusten virtaa, jota suolletaan ilman tolkullista sisältöä. Ei ole samantekevää miten sanat asetellaan rukouksessa, sillä niillä ilmaistaan se mihin uskotaan. Uskon selkeä ja johdonmukainen ilmaiseminen rukouksessa on tärkeää siksi, että muut voivat yhtyä siihen ajatuksissaan ja koska rukouksemme noteerataan henkimaailmassa.
Tarkka tuli
Rukous on kuin tykistötulta, mistä on hyötyä vain, jos se kohdistetaan oikein. Se ei saisi olla hajanaisten laukausten roiskimista sinne tänne. Talvisota-nimisen elokuvan eräässä kohtauksessa vihollisen hyökätessä suomalainen tykistö ampui ammuspulan vuoksi vain muutaman hajanaisen laukauksen, jotka eivät nekään osuneet kohteisiinsa. Sitä katsellessa yksi sotilaista totesi turhautuneena: ”Eihän tuosta nyt tule yhtään mitään”.
Ovatko rukouksemme samanlaista roiskimista tai ”ilmaan hosumista”, niin kuin Raamattu asian ilmaisee? Herra haluaa, että harkitsemme mitä ja miten rukoilemme. Hän neuvoo siihen sanassaan: ”Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä; sen tähden olkoot sanasi harvat.”
Ennen kuin avaa suunsa rukoukseen, kannattaa miettiä mitä ja kenelle on sanomassa. Rukouksen tulee olla selkeää ja hyvin kohdennettua puhetta Jumalalle. On tärkeä keskittyä siihen mitä ja kenelle on sanomassa. Muussa tapauksessa rukous on hyödytöntä huulten höpinää.
Rukoukseen keskittyminen on joskus vaikeaa, joten voi olla parempi olla ensin vain hiljaa Herran edessä niin pitkään, kunnes tuntee, että rukous nousee sydämestä ja siinä on ajatuksetkin mukana. Hyvä tapa keskittyä on kiitellä hiljaa mielessään Herraa ja ajatella häntä, kuten tehdään Isämeidän -rukouksessa, missä jo ensisanoissa ajatukset kohdistetaan häneen sanoen: ”Isä meidän, joka olet taivaassa..”
Kuudes avain
Kuudes avain on puhdistautuminen Herran edessä. Jos olet joskus ihmetellyt rukoillessasi, miksi Jumala tuntuu olevan kuuro, niin tässä saattaa olla syy siihen: Jos on syntejä, joista et ole halunnut luopua, niistä on tullut este. Raamatun mukaan pahat tekomme muodostavat, kuin verhon itsemme ja Jumalan väliin, mikä estää häntä kuulemasta: ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule” (Jes.59:2).
Tästä joku voisi ajatella, että vaaditaan täydellistä onnistumista, jotta Jumala voisi kuulla rukoukset, mutta asia ei ole niin. Rukousvastausten saaminen ei edellytä täydellistä synnittömyyttä, mutta, kun tulemme Herran eteen tarvitsemme puhdistautumista. Meidän tulee tehdä parannus synneistämme, jos haluamme Jumalan kuulevan meitä. Ellemme kadu syntejämme ja halua luopua niistä, niistä muodostuu peite, mikä estää Herraa kuulemasta rukouksiamme.
Loukkaukset
Yksi suurimmista esteistä rukousvastausten saamiselle ovat loukkaukset, joita emme ole pyytäneet anteeksi tai selvittäneet lähimmäistemme kanssa. Jeesus varoitti siitä, miten vakava asia on, kun loukkaa toista ihmistä ja neuvoo miten tulisi toimia, kun on syyllistynyt sellaiseen.
”Joka sanoo veljelleen: ’Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. Sen tähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi” (Matt 5:22).
Tämä sopii hyvin myös puolison kohteluun, mistä sanotaan. ” Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niin kuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niin kuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi” (1 Piet 3:7). Ohje sopii kaikille, mutta erityisesti miehille, ehkä siksi, koska me miehet olemme yleensä tunnetaidoiltamme heikompia, mikä voi johtaa loukkauksiin ja rukousten estymiseen.
Seitsemäs avain
Seitsemäs avain on periksi antamaton usko. Sellaiseen uskoon tarvitaan erityisesti kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys ei ole tämän ajan ihmisen vahvuuksia. Pinna ei meinaa kestää hetkenkään odottelua. Pienikin viive nostaa verenpainetta, kun on tottunut siihen, että asiat tapahtuvat napin painalluksesta tai kosketusnäytön hipaisusta. Joku saa raivokohtauksen liikenteessä, jos edessä oleva auto ei lähde liikennevaloista samalla sekunnilla, kun valot vaihtuvat.
Kärsivällisyys ei kuulu tämän ajan ihmisen vahvuuksiin, mutta sen merkitys ei ole hävinnyt. Kärsivällisyys on asia, jota Jumala on kautta aikojen opettanut omilleen. Mooses joutui olemaan 40 vuotta erämaassa ennen kuin hän oli valmis tehtäväänsä. Kärsivällisyyden tärkeydestä puhuu myös Jeesuksen vertaus leskivaimosta. Hän kertoi naisesta, joka haki asialleen oikeutta väärämieliseltä tuomarilta. Tuomari ei olisi halunnut edes kuunnella häntä, mutta nainen ei siitä lannistunut. Yhä uudestaan ja uudestaan hän vetosi tuomariin ja tämän oli lopulta pakko antaa periksi, kun ei enää jaksanut kuunnella naisen jatkuvia valituksia (Luuk.18:1-8).
Väärä- ja oikeamielinen tuomari
Väärämielinen tuomari luo vahvan kontrastin Taivaallisen Isämme kanssa, joka on oikeamielinen tuomari. Väärämielisen tuomarin sai taivuteltua sitkeydellä ja periksi antamattomuudella, mutta Taivaallista Isäämme ei tarvitse taivutella, sillä Jeesus sanoi hänen toimittavan apunsa valituilleen viivyttelemättä (Luuk.18:7,8).
Saatat nyt kysyä: ”Miksi sitten Jeesus esitti tuollaisen vertauksen, mihin hän sillä viittasi; jos Jumalaa ei tarvitse taivutella, niin ketä sitten?” Vertauksen pointti ei ole taivuttelussa, vaan periksi antamattomuudessa. Periksi antamatonta uskoa ja rukousta tarvitaan siksi, koska kaikella on omat aikansa, niin myös rukousvastauksilla. Lisäksi niitä vastustamassa ovat henkivallat, joista olen kirjoittanut jo edellä.
Taistelu käydään Jumalan lupaamista asioista
Meidän on taisteltava jokaisesta Jumalan lupaamasta asiasta, sillä vihollisemme ei halua yhdenkään niistä toteutuvan. Sitä voi verrata taisteluun, jota Israel joutui käymään jokaisesta luvatun maan osasta. Heillä oli lupaukset koko maasta, mutta mitään he eivät saaneet ilman taistelua. Vaikka maa oli heille jo luvattu, heidän piti taistella sen jokaisesta neliömetristä erikseen. Vastaavalla tavalla mekin joudumme taistelemaan saadaksemme sen, mikä meille on luvattu.
Siinä taistelussa meillä ei ole varaa menettää uskoamme Jumalan lupauksiin. Niistä tulee pitää kiinni silloinkin, kun näyttää siltä, että niiden tulo viipyy. Niistä on pidettävä kiinni kaikissa olosuhteissa ja taisteltava epäuskoisia ajatuksia vastaan. Epäileviä ajatuksia ei voi kokonaan estää tulemasta, mutta ne tulee torjua heti, eikä niitä pidä ainakaan päästää suustaan ulos.
Tapahtui mitä tahansa, kannattaa jättää kaikenlainen ääneen valittaminen ja uhkakúvien maalailu, ylistää Jumalaa ja puhua uskossa hänen lupauksistaan. Jumalan lupauksia kannattaa toistella ja muistuttaa niistä itseään ja henkivaltoja, jotka vastustavat niitä.
Sanojen voima
Sanamme ovat psykologisia ja hengellisiä viestejä, jotka ohjaavat alitajuntaamme ja vaikuttavat niin valintoihimme, kuin hengellisen maailman tapahtumiinkin. Ne ovat uskon tunnustuksia, joilla vaikutamme omaan mieleemme, lähimmäisiimme ja henkimaailmaan. Sanoilla me ilmaisemme sen mitä me ajattelemme ja ilmaistut ajatukset ovat todistusvoimaisia niin ihmisten, kuin henkimaailmankin edessä. Raamattu puhuu uskon sanoista, jotka ovat sydämessämme ja suussamme (Room 11:8).
Sanamme voivat olla uskon sanoja, mutta yhtä hyvin ne voivat olla epäuskon sanoja, joilla vaikutamme enemmän, kuin moni osaa ajatella. Raamattu puhuu sanojen vallasta, jotka voivat vaikuttaa jokapäiväiseen toimeentuloon ja niinkin suuriin asioihin, kuin elämään ja kuolemaan: ”Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa. Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää” (Sananl 18: 21).
Jaakob varoittaa tekemästä rukouksia tyhjiksi epäilemällä: ”Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa” (Jaak.1:6,7). Tämä on karu kuvaus uskosta, joka nousee ja laskee, kuin meren aallot tuulten mukana. Se on kuva ihmisestä, joka muuttaa jatkuvasti mieltään sen mukaan miltä olosuhteet kulloinkin näyttävät. Kun tuuli kääntyy vastaiseksi, uskokin kääntyy sen mukana. Silloinkin, kun on anonut jotakin Herralta tai kun hän on jotakin luvannut, siitä tulisi pitää kiinni tapahtui mitä hyvänsä.
Pidä kiinni siitä minkä olet Herralta saanut
Ellei pidä uskostaan kiinni voi menettää senkin, minkä on jo saanut Herralta. Näin kävi eräälle tuntemalleni miehelle. Hänellä oli useissa kohtaa selkärankaa välilevyn pullistumia ja kivuliaita luupiikkejä. Käveleminen onnistui vain keppien avulla. Eräässä kokouksessa Herra kosketti häntä hyvin voimakkaasti. Hän tunsi, miten lämmin aalto kulki hänen selkäänsä pitkin ja hän tunsi parantuneensa. Moneen vuoteen mies ei ollut pystynyt taivuttamaan selkäänsä, mutta koettuaan Jumalan kosketuksen hän taivutteli sitä ilman kipuja ja pystyi juoksemaankin.
Tätä kesti noin pari kuukautta, minkä jälkeen alkoi tulla jälleen kipuja. Pettyneenä mies teki kaiken kokemansa tyhjäksi, eikä pitänyt parantumistaan enää Jumalan tekona. Vähä kerrassaan hänen vaivansa pahenivat, kunnes hän oli lopulta huonomassa kunnossa, kuin ennen parantumistaan. Koettu parantuminen oli kuin pois pyyhkäisty.
Uskon tämän muutoksen johtuneen demonisista voimista, jotka tyypilliseen tapaansa mitätöivät Jumalan työn. Ne yrittävät estää ihmisiä uskomasta Jumalan lupauksiin ja saamasta rukousvastauksia ja kun joku niitä saa, ne yrittävät tehdä ne senkin jälkeen tyhjiksi.
Haamukipuja
Itsellänikin on kokemuksia siitä, miten ne aiheuttavat kipuja kehossa ilman, että olisi sairas. Ellei niitä vastusta uskossa ja antaa pelolle ja epäuskolle sijaa, ne voivat muodostua oikeiksi sairauksiksi. Kun kokee kipuja kehossaan, niitä kannattaa vastustaa uskossa, eikä heti ajatella niitä sairauden aiheuttamiksi.
Lääkäritkin puhuvat haamukivuista, joiden syytä ei pystytä selvittämään. Ne voidaan selittää hermosäryiksi, mutta niiden aiheuttajaa ei aina tunneta. Johtuivat kivut sitten mistä tahansa, meillä on täysi oikeus vastustaa niitä, koska Kristus kantoi kaikki sairautemme ristillä ja sälytti kipummekin päällensä.
