”Lapset, onko teillä mitään syötävää?” – kuuluivat sanat aamuhämärän peittämältä Gennesaretin järven rannalta juuri, kun Jeesuksen opetuslapset olivat palaamassa järveltä. He olivat olleet koko yön kalastamassa, mutta he eivät olleet saaneet ainoatakaan kalaa. Sitä ei ollut nyt edes itselle syötäväksi. Ammattikalastajina he tunsivat kalojen liikkeet ja tiesivät mistä niitä olisi pitänyt saada, mutta, koko yön työstä huolimatta, mitään ei oltu saatu.
Tilanne oli outo, sillä järvi oli tuohon aikaan niin kalaisa, että sieltä olisi pitänyt huonommankin kalastajan saada saalista. He olivat väsyneitä ja nälissään, eikä heillä ollut syötävää edes itselleen. Saaliin puuttuminen tuskin oli silti heidän suurin murheen aiheensa. Heidän suurin murheen aiheensa oli se, mitä noina päivinä oli tapahtunut ja mikä oli murskannut heidän unelmansa. Heitä painoi murhe Jeesuksen kuolemasta, mikä todennäköisesti oli saanut heidät lähtemään kalaretkellekin.