Puhuttaessa parannuksenteosta, siihen liitetään usein kielteisiä mielikuvia. Se koetaan ikävänä vaatimuksena tai velvollisuutena muuttaa itsensä jollakin tavalla paremmaksi. Rima tuntuu olevan niin korkealla, että siihen on vaikea, ellei mahdoton yltää. Jotkut eivät edes yritä, vaan leimaavat puheet parannuksenteosta lakihenkisiksi vaatimuksiksi.
Kuitenkin, kun katsotaan Jeesuksen toimintaa, hänelle puhe parannuksenteosta oli luonteva osa evankeliumia, samoin hänen seuraajilleen. Siksi sitä ei voi noin vain sivuuttaa tai leimata vääräksi. Otetaan siis selvää, onko se niin ylitsepääsemätöntä ja vaativaa, kuin uskotaan?