Ensimmäinen asia parannuksen teossa on syntien tunnustaminen, mikä on vaikeaa, koska se merkitsee oman heikkouden tunnustamista. Tiedämme, miten vaikea on tunnustaa omia heikkouksiaan ja epäonnistumisiaan. Siihen liittyy pelko oman tarvitsevuuden tunnustamisesta. Jos tunnustaa heikkoutensa, pitää myöntää myös tarvitsevansa Kristuksen apua ja armoa. Tästä johtuen moni on hylännyt Jumalan armotarjouksen ja tehnyt mieluummin itse jotakin sovittaakseen virheensä.
Monet uskonnot perustuvat juuri tällaiseen hyvittämisen tarpeeseen. Useilla ihmisillä on sellainen mielikuva, että heidän hyvät ja pahat tekonsa ovat ikään kuin vaakassa. Sen toisessa päässä ovat pahat teot ja toisessa hyvät ja se kumpi puoli painaa enemmän määrittelee sen, miten hyvä ihminen on. Muistan itsekin ajatelleeni näin ennen, kuin tulin uskoon.