Luottamus Jumalaan on yksi tärkeimmistä asioista, minkä voimme oppia tällä tiellä. Sanonnan mukaan oppi menee parhaiten perille kantapään kautta. Se pätee luottamuksenkin opetteluun. Vaikeudet kyllä koettelevat luottamusta, mutta voivat yhtä hyvin kasvattaa sitä. Monesti vasta kunnon vaikeudet opettavat turvautumaan täydellä painolla Jumalaan. Silloin kun kaikki asiat sujuvat muutenkin hyvin, tuntuu, kuin häntä ei tarvittaisi. Luottamus lepää silloin omien kykyjen ja luonnollisten turvatekijöiden varassa. Jumalaa ei tarvita silloin elämän ohjaajaksi ja hän saattaa jäädä pelkäksi oman elämän sivustaseuraajaksi.
Helppo ja vaivaton elämä ei kasvata luottamusta Jumalaan. Syvän luottamuksen syntymiseen tarvitaan vastoinkäymisiä, joista ei selvitä omin avuin. Joskus siihen tarvitaan suoranaista shokkihoitoa. Siitä meillä on hyvä esimerkki evankeliumeissa, jotka kertovat siitä, mitä tapahtui Jeesuksen lähimmille seuraajille pian sen jälkeen, kun he olivat viettäneet useita päiviä Galilean järven alueella, missä Jeesus oli opettanut kansaa.