Sanonnan mukaan oppi menee parhaiten perille kantapään kautta. Se pätee erityisen hyvin luottamuksen opetteluun. Samalla, kun epäonnistumiset koettelevat luottamusta, ne voivat myös kasvattaa sitä. Monesti vasta kunnon vaikeudet opettavat turvautumaan täydellä painolla Jumalaan.
Silloin kun kaikki asiat sujuvat muutenkin hyvin, tuntuu, kuin häntä ei tarvittaisi. Luottamus lepää silloin omien kykyjen ja luonnollisten turvatekijöiden varassa. Jumalaa ei tarvita silloin elämän ohjaajaksi ja hän saattaa jäädä pelkäksi oman elämän sivustaseuraajaksi.