Israelissa rabbeilla oli omat seuraajansa, jotka oppivat elämisen taitoja ja hengellisiä viisauksia mestariensa opettamina, mutta heillä oli myös tilaisuus seurata ja oppia siitä miten nämä toimivat ja käyttäytyivät jokapäiväisessä elämässään. Samalla tavalla mekin voimme oppia omalta rabbiltamme. Eräs tärkeimmistä hänen käytännön opetuksistaan oli se, miten hän toimi joutuessaan kiusauksiin.

Pian sen jälkeen, kun hän oli saanut kasteen Jordanjoessa hän hakeutui erämaahan paastoamaan. Kun hän oli ollut neljäkymmentä vuorokautta syömättä ja paasto oli jo lopuillaan, perkele ilmestyi hänelle ja alkoi kiusata häntä. Se kiusasi häntä kaikilla niillä elämän osa-alueilla, joilla mekin joudumme kisauksiin. Hänen sanotaan olleen kaikessa kiusattu samalla tavalla, kuin mekin, mutta ilman syntiä (Hebr.4:15).

Hän joutui kasvotusten maailman kanssa, mitä Raamattu nimittää synnin ja pimeyden valtakunnaksi. Se ei ole tämä luotu fyysinen maailmamme, joka itsessään on hyvä, vaan sen sisällä vaikuttava synnillinen maailma. Se on demonisten voimien hallitsema maailma, missä vaikuttaa kolme synnin ilmenemismuotoa: lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus (1 Joh.2:16). Sitä maailmaa meitä varoitetaan rakastamisesta: ”Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä” (1 Joh.2:15).

Ensimmäinen kiusaus

Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä vuorokautta, kerrotaan, että hänelle tuli nälkä. Joku saattaa ihmetellä miksi hänelle tuli nälkä vasta kuukauden paastottuaan. Kokemuksemme mukaan nälkä tulee jo, kun on päivän syömättä, mutta se on kuitenkin vain nälän tunne. Tässä puhutaan todellisesta sisuskaluja kalvavasta nälästä. Jossakin vaiheessa paastotessa nälän tunne katoaa kokonaan, mutta kun se palaa, se on monin verroin pahempi.

Neljänkymmenen vuorokauden paaston jälkeen kaikki ihmiskehon vararavintokin on käytetty loppuun ja nälkä on totaalista. Jeesus oli niin nälkiintynyt, että todennäköisesti hänen tajuntansakin alkoi hämärtyä. Juuri tällaisella hetkellä paholainen tuli hänen luokseen ja esitti ensimmäisen kiusauksensa. Se sanoi: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi”. Ajoitus oli täydellinen, mikä kertoo sen tuntevan hyvin ihmisen sietokyvyn rajat.

Paholainen ajoitti toimintansa juuri oikeaan hetkeen niin, kuin sillä on tapana tehdä. Se tietää tarkasti heikot kohtamme ja heikoimmat hetkemme. Neljänkymmenen vuorokauden paaston jälkeen ihminen on kuluttanut kaiken elimistöönsä kertyneen vararavinnonkin ja on vaarassa kuolla. Tuollaisessa tilassa kuka tahansa on heikko vastustamaan ruokaa.

Se oli Jeesuksellekin todellinen koetus, sillä hänellä oli aivan samanlaisia tuntemuksia, kuin kenellä tahansa meistä. Vaikka hänessä asui jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, hän oli samalla täydellinen ihminen. Hänellä oli kaikki samat tarpeet, kuin meillä ja siksi lankeemuksen mahdollisuus oli todellinen.

Tässä kiusauksessa oli kyse jokapäiväisestä tarpeesta, minkä täyttäminen ei tietenkään olisi normaalisti väärin, mutta tässä tilanteessa se olisi ollut, sillä Jeesus oli antautunut Isän tahdon toteuttamiseen, eikä voinut ottaa ohjeita Jumalan vastustajalta. Hänen oli vietävä loppuun saakka paasto, mihin Isä oli hänet johtanut. Tämä osoittaa sen, että syntiinlankeemus ei ole vain sortumista paheisiin, vaan se on mikä tahansa teko, mikä johtaa sivuun Jumalan suunnitelmista.

Tottelemattomuus on taikuuden syntiä

Kuuliaisena Isälle Jeesus vastasi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’.” Hän ei alkanut neuvottelemaan paholaisen kanssa, eikä suostunut sen houkutukseen, sillä se olisi merkinnyt luopumista Jumalan suunnitelmista ja vallan siirtämistä pahan voimille. Se olisi ollut asettautumista Jumalaa vastaan ja pimeyden voimien puolelle, kapinaa ja tottelemattomuutta, mistä raamattu sanoo, että se on taikuuden syntiä (1 Sam.15:23).

Tottelemattomuus on taikuuden syntiä siksi, koska se antaa vallan Jumalaa vastustaville voimille. Paholainen nousi itse kerran kapinaan luojaansa vastaan ja halusi nousta tämän yläpuolelle. Mikä tahansa teko, joka tehdään vastoin Jumalan tahtoa, on jatkumoa tälle samalle kapinalle.

Vaikka ihminen ei edes ymmärtäisi kapinoivansa Luojaansa vastaan, synti on silti aina hengellisen vallan siirtämistä voimille, jotka käyvät taistelua Jumalan hyvää tahtoa vastaan. Juuri siksi paholainen haluaa langettaa ihmisen. Tehdessään syntiä, ihminen astuu sen vaikutuspiiriin ja sitä kautta se pystyy lisäämään omaa valtaansa.

Lihan himo

Lihan himon kiusaus liittyy fyysisiin tarpeisiimme, tarkemmin sanoen niiden väärinkäyttöön. Lihan himon suurimmat kiusaukset kohdataan seksuaalisuuden alueella. Niin hieno asia, kuin seksuaalisuus onkin, se on vaarallinen, ellei sitä hallitse. Se on kuin tuli, joka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tuli on suuri siunaus, kun se palaa takassa, mutta, jos sen päästää vapaasti leviämään, se nielee kaiken sisäänsä. Seksi on addiktoinut lukemattomia ihmisiä ja vinouttanut heidän seksuaalisuutensa.

Kun se saa liian suuren vallan mikään ei kohta enää riitä tyydyttämään ja pitää hakea aina vain rajumpia tapoja tyydyttää itsensä. Perversiot syntyvät juuri siitä, kun ihminen päästää himonsa valloilleen ja on valmis kokeilemaan kaikkea mahdollista saadakseen entistä suuremman nautinnon.

Himojen vapauttaminen päästää demoniset voimat valloilleen ja saa aikaan vääristyneitä seksuaalisuuden muotoja. Ne ovat merkkeinä siitä, ettei ihminen enää hallitse seksuaalista viettiään, vaan se hallitsee häntä. Jos seksuaalisuus päästetään täysin vapaaksi kaikista rajoitteista, se tekee ihmisistä tahdottomia orjiaan, tuhoaa perheet, ihmissuhteet, seksuaali-identiteetin ja kaiken.

Toinen kiusaus

Perkele ei luovuta helpolla, eikä se tehnyt niin Jeesuksenkaan kanssa. Kun se ei onnistunut vetoamaan hänen ruumiillisiin tarpeisiinsa, se päätti kokeilla toista lähestymistapaa. Se yritti langettaa hänet ”elämän korskeuden” syntiin vetoamalla hänen henkisiin tarpeisiinsa.

Se otti Jeesuksen kanssaan pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle sanoen: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta’, ja: ’He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'” (Matt.4:5,6).

Selvästikin se yritti saada temppelin harjalta heittäytymisen näyttämään viattomalta pikku tempulta, mikä voisi kasvattaa Jeesuksen mainetta ja tuoda hänelle lisää ihailijoita. Se olisi voinut tehdä hänestä aikansa ”Houdinin”, jonka temppuja olisi tultu katsomaan pitkienkin matkojen takaa.

Kun perkele vetosi Jumalan lupaukseen suojella Jeesusta, se tapansa mukaan yritti saada kaiken näyttämään vaarattomalta. Se yrittii uskotella, että kyse oli vain vaarattomasta näytöksestä, millä Jeesus voisi todistaa yliluonnolliset kykynsä. Oletko huomannut omalla kohdallasi, miten se käyttää samaa taktiikkaa. Se yrittää saada kaiken näyttämään, viattomalta, harmittomalta ja turvalliselta?

Huomion tarve sivuraiteella

Näyttävä hyppy temppelin harjalta olisi varmasti tuonut Jeesukselle mainetta, mikä ei äkkiseltään tunnu huonolta asialta. Se olisi lisännyt hänen huomioarvoaan ja tuonut lisää arvostusta, mitä me kaikki kaipaamme. Meillä kaikilla on huomion tarve, mutta se ei saisi olla liian hallitseva. Jos se tulee niin suureksi, että pitää tehdä asioita oman maineen ja kunnian vuoksi se ei ole enää hallinnassa. Ihminen, joka pyrkii osoittamaan olevansa jollain tavalla muita parempi tai tärkeämpi on langennut elämän korskeuden syntiin.

Temppelinharjan kiusauksessa Saatana halusi vääristää Jeesuksen luonnollisen tarpeen saada huomiota ja arvostusta. Kaikilla meillä on huomion tarve, eikä siinä ole mitään pahaa, ellei se johda itsensä korottamiseen muiden yläpuolelle. Siinä ei ole mitään pahaa, jos ihminen nauttii muiden kehuista ja arvostuksesta, mutta, kun aletaan itse nostelemaan omaa kissanhäntää, ammutaan ohi. Sananlaskut neuvoo: ”Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras, eikä omat huulesi” (Sanl.27:2).

.Tarve saada muiden hyväksyntää saa joskus epäterveitä piirteitä, jolloin se johtaa ”elämän korskeuteen” tai niin kuin toinen käännös sanoo ”mahtailevaan elämään”. Syntyy epäterve tarve näyttää olevansa muita osaavampi, älykkäämpi, tärkeämpi, kauniimpi, voimakkaampi tai varakkaampi. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että esimerkiksi esiintyvä taiteilija olisi automaattisesti mahtailija. Mahtailu on sisäinen tuntemus, mikä tekee ihmisestä ylimielisen ja muita alentavan.

Narsistinen näyttämisen tarve

Riittämättömyyden tunne on varmaankin suurin syy haluun näyttää olevansa jotakin enemmän, kuin muut ihmiset. Ihminen vertailee itseään muihin ja se tekee epävarmaksi ja aiheuttaa halun korostaa itseään ja nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Syntyy narsistinen tarve tehdä jotakin, jotta voisi olla muiden ihailun ja huomion keskipisteenä. Itsensä ihailu ja näyttämisen tarve oli se, mikä sai Lusiferinkin nousemaan kapinaan Jumalaa vastaan. Se alkoi ihailemaan omaa kauneuttaan ja halusi tulla Jumalaa suuremmaksi

Sama narsistinen tarve riivaa tätä ihmiskuntaa ja aiheuttaa ison osan ongelmistamme. Itsensä korostaminen johtaa ylisuuriin kuvitelmiin itsestä ja alentavaan käytökseen muita kohtaan. Itseihailu johtaa muiden halveksimiseen ja alaspäin painamiseen ja monenlaisiin muihin itsekkyyden muotoihin.

Pyrkimys näyttää, että on muita parempi tai tärkeämpi tuo elämän keskiöön vallan, rikkauden ja maineen tavoittelun, joiden avulla omaa asemaa pyritään parantelemaan ja näyttämään omaa paremmuutta. Juuri näistä johtuvat tämän maailman suurimmat ongelmat. Mitä kaikkea ihmiset ovatkaan olleet valmiita tekemään saadakseen mainetta ja kunniaa? Tiedämme sen, miten mielettömiin tekoihin jotkut ovat syyllistyneet sitä tavoitellessaan.

Sodat ja monet väkivallanteot johtuvat pääasiassa siitä, että maineen ja suuruuden tavoittelussa ihmiset ovat havitelleet toistensa omaisuutta ja maa-alueita. Kansanjohtajat ja sotapäälliköt puhuvat kunniasta oikeutuksena väkivallalle ja oman vallan kasvattammiselle muita alistamalla.

Jos Jeesus olisi heittäytynyt alas temppelin harjalta ja säilynyt vielä hengissäkin, hän olisi varmasti saanut ihailua osakseen ja lisää kannattajia. Häntä olisi pidetty supersankarina, jota mikään ei voisi vahingoittaa. Siihen Jeesus ei suostunut. Hän ei ollut mikä tahansa tempuntekijä, eikä tehnyt ihmeitä saadakseen huomiota tai ihailua. Kun hän teki ihmetekoja, se tapahtui vain ja ainoastaan todellisesta tarpeesta, eikä siksi, että hän olisi esitellyt taitojaan tai saadakseen mainetta ja kunniaa.

Nöyryydessä hänen valtansa salaisuus

Jeesus ei ollut mikään halpahintainen tempuntekijä, joka olisi kerännyt itselleen rahaa ja mainetta. Hän ei etsinyt omaa kunniaansa, vaan antoi kaikesta kunnin Isälle ja sanoi Isän tekevän ne teotkin, jotka hän teki (Joh.14:10).

Hän kuvasi itseään sydämeltään nöyräksi ja hiljaiseksi (Matt.19:29). Juuri tässä nöyryydessä piili hänen voimansa salaisuus ja niin se piilee jokaisella meistäkin. Ei meilläkään ole muuta tietä, jos haluamme säilyä Jumalan käytössä ja nähdä hänen ihmeellisiä tekojaan.

Nöyryydessä oli hänen menestymisensä salaisuus ja sama resepti tarjotaan meille: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman” (Fil.2:5-9).

Kun sanotaan, että hänet havaittiin olevan sellainen kuin ihminen, se paljastaa hänen mielenlaatunsa. Vaikka hänellä oli jumalallista auktoriteettia ja kyky tehdä ihmeitä, hän käyttäytyi, kuin tavallinen ihminen. Hän eli muiden joukossa tekemättä itsestään numeroa tai muiden yläpuolella olevaa pyhimystä. Hänen käytöksensä oli niin tavallista ja inhimillistä, että häntä uskalsivat lähestyä kaikenlaiset elämässään epäonnistuneet ihmiset, mistä fariseukset häntä pilkkasivatkin kutsuen häntä halveksivasti publikaanien ja syntisten ystäväksi (Matt. 11:19).

Taikuuden synti

Jos Jeesus olisi heittäytynyt temppelin harjalta, hän olisi syyllistynyt taikuuden syntiin ja hän olisi menettänyt jumalallisen asemansa. Jumala ei ole antanut lupaa tehdä ihmeitä ilman hänen ohjaustaan ja suostumustaan, ei siitäkään huolimatta, vaikka se tapahtuisi hänen nimissään. Ihminen ei voi käyttää Jumalan lahjoja oman mielensä mukaan tai saadakseen itselleen suosiota.

Jos sellainen toiminta synnyttää ihmeitä, niiden takana ei ole Jumala, vaan demoniset voimat. Kaikki ihmeiden tekijät, jotka toimivat Jumalan nimissä, evät ole hänen asiallaan. Joillekin heistä hän on kerran sanova: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät” (Matt.7:23).

Raamatussa kerrotaan ihmeistä, jotka rikkovat fysiikan lakeja vastaan, mutta ei meillä ole lupa omin päin uhmata luonnon voimia. Meitä ei ole tarkoitettu hyppimään katoilta tai lentämään paikasta toiseen, vaikka Raamatussa kerrotaan sellaisiakin ihmeitä tapahtuneen Pyhän Hengen voiman avulla. (Ap.t.8:39,40). Ne eivät tapahdu ihmisten niin halutessa tai ihmisen voimalla, vaan, kun Jumala viisaudessaan niin päättää.

Herra ei suostu temppujen tekijäksi

Herra ei suostu ihmisen temppujen tekijäksi. Jos hän tekee ihmeitä, se tapahtuu hänen ajallaan ja ehdoillaan. Temppujen tekeminen hänen nimissään on taikuuden syntiä ja hänen kiusaamistaan. Siksi Jeesus vastasi paholaiselle: ”Taas on kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi’.

Yhdysvalloissa eräässä kirkossa pidetään näytösluontoisia esityksiä, joissa jotkut yrittävät todistella sitä, kuinka vahva usko heillä on. He nostelevat paljain käsin myrkyllisiä käärmeitä vedoten Raamatun lupaukseen, jonka mukaan Herra suojelee käärmeiden pistoilta. Se on samaa ,kuin jos Jeesus olisi hypännyt temppelin harjalta vedoten Jumalan varjeluun. Siinä syyllistytään Jumalan sanan väärinkäyttöön, jota Jeesus nimitti Herran kiusaamiseksi.

Temppujen tekeminen Jumalan nimissä on mitä suurimmassa määrin hengellistä ylpeyttä, mikä on kaikista pahin ylpeyden lajeista. Ihminen ottaa kunnian itselleen siitä, mikä kuuluisi Jumalalle. Se on oman uskon määrällä pullistelua, mikä ei ole yhtään sen pyhempää, kuin lihaksilla, älyllä tai omalla tietämyksellä pullistelu.

Kilpailu kunnioituksessa

Paavali kehotti elämään nöyryydessä ja pitämään toista ihmistä parempana kuin itseään” (Fil.2:2). Hän myös sanoi: ”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne” (Room.12:10). Tämä kilpailu ei aiheuta vahinkoa kenellekään.

Sen sijaan, että kilpailemme keskenämme, kuka meistä on suurin, voisimme kilpailla toinen toistemme kunnioittamisessa, mikä lopettaisi turhanpäiväiset kukkoilut ja sen myötä loppuisivat myös kukkotappelut. Kysymys ei olisi enää siitä, kuka meistä on suurin, vaan siitä miten voisimme auttaa toisiamme tulemaan paremmiksi ja itsetunnoltaan terveemmiksi. Enää ei tarvittaisi alituista ja voimia kuluttavaa taistelua kunnian ja maineen puolesta.

Kolmas kiusaus

Kaksi ensimmäistä kiusausta eivät saaneet Jeesusta lankeamaan, joten panoksia oli jälleen korotettava. Paholainen korotti panoksia ja toi hänen eteensä kiusauksen, josta hänkään ei voisi enää kieltäytyä. Tähän viimeiseen kiusaukseen se latasi kaiken sen, mitä se pystyi tarjoamaan. Se lupasi kaiken sen mitä ihminen vain voi kuvitella saavansa koko elämänsä aikana.

Se vei Jeesuksen vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua” (Matt.4:8-10). Tarvittiin vain yksi pieni kumarrus ja kaikki rikkaudet, valta ja niiden tuomat nautinnot olisivat kuuluneet hänelle. Moni ihminen on ollut valmis luopumaan ihanteistaan ja myymään sielunsa paljon vähemmästä.

Lukemattomat ihmiset ovat myyneet moraalinsa, omantuntonsa, periaatteensa ja sielunsa saadakseen valtaa, rikkauksia ja loisteliaan elämän. Monet muusikot ja taiteilijat ovat myyneet sielunsa paholaiselle saadakseen menestystä. Jeesus ei sitä tehnyt, vaan hän vastasi: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman’ (Matt.4:10).

Kiusaukset ihmisten kautta

Samanlaista tarjousta paholainen ei voi enää esittää, koska Jeesuksen ristintyön tähden sillä ei ole enää samanlaista valtaa, mutta sillä on edelleen vaikutusvaltaa hallitsemiensa ihmisten kautta. Siksi vastaavanlaiset kiusaukset tulevat vastaan työelämässä ja monissa muissa yhteyksissä. Sielumme silmien eteen maalataan loistelias elämä, joka on käsien ulottuvilla, jos vain olet valmis myymään periaatteesi, moraalisi, totuuden ja oikeuden.

Saamme erilaisia tarjouksia, jotka vaativat luopumaan hyvistä periaatteista ja työntämään oman tunnon vaatimukset syrjään. Mielessä väikkyy kuva rikkaista ihmisistä, jotka voivat toteuttaa lähes kaiken haluamansa, mutta emme tiedä sitä, mitä he ovat joutuneet maksamaan siitä. Etukäteen ei kukaan kerro millaisia uhrauksia se vaatii. Loistelias elämä on se, mitä moni yrittää saada, mutta harva aavistaa, mitä se todella maksaa. Raamatussa varoitetaan siitä: ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri, sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla”(1 Tim.6:10).

Rahan uskotaan tuovan onnellisuutta ja varmasti se sitä jossain määrin tuokin, mutta, kun siitä tulee niin tärkeä osa elämää, että sen vuoksi uhrataan totuus, oikeus, usko tai jokin muu elämän tärkeimmistä arvoista seurauksena on arvottomuuden tunne ja mielenrauhan kadottaminen. Paholainen ei anna mitään vastikkeettomasti. Se vaatii aina omansa. Se ottaa pois mielenrauhan, kyvyn nauttia saavutuksista, rikkoo ihmisen sisäisesti ja mikä pahinta, turmelee sielun ja vie kadotukseen.

Raamatun varoitus

Kun rahasta tulee liian tärkeä asia, kaikki on kaupan, arvot, ihanteet, ihmissuhteet ja kaikki muukin. Rahan himolla ei ole rajoja, sitä himoitseva ei saa sitä koskaan kyllikseen. Ahnetta ei mikään riitä tyydyttämään ja hän joutuu elämään jatkuvassa pelossa, että menettää senkin minkä on jo ehtinyt saavuttaa. Kyltymätön tarve ja menettämisen pelko luovat yhdessä Timoteuksen kirjeen kuvaaman paradoksaalisen tilanteen, missä kaikista halutuin tuottaa suurinta tuskaa.

Rahaan liittyvät vaarat ovat niin suuret, että ne saivat Aagur nimisen miehen rukoilemaan: ”Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka: Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ”Kuka on Herra?” ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan” (Sanl 30:7,8).

Hän tuntee kiusauksemme

Jeesuksen on helppo ymmärtää meitä, koska hän on ollut kaikessa samalla tavalla kiusattuna, kuin mekin. Hän joutui kamppailemaa samanlaisten kiusausten kanssa. Hän siis tuntee kiusauksemme ja ymmärtää myös heikkoutemme. Hebrealaiskirje vakuuttaa: ”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä” (Hebr.4:15).

Tämä on hyvä pitää mielessä, kun joutuu kiusatuksi ja silloinkin kun lankeaa kiusauksiin. Vaikka Jeesus selvisi niistä ilman syntiä, hän tietää sen, miten vaikea niistä on selvitä. Vaikka hän itse selvisi kiusauksista, hän kykenee samaistumaan meihin. Hän tuntee sääliä ja myötätuntoa, kun tietää miten heikkoja olemme ja miten vaikea on kestää koettelemuksia ja taistella kiusauksia vastaan.