Eräänä päivänä Jeesus istui aterioimaan lähimpien seuraajiensa kanssa. Aterian päätteeksi he nauttivat ehtoollista ja kun he olivat sen tehneet, Jeesus nousi pöydästä ja teki jotakin hyvin merkillistä. Hän riisui päällimmäisen vaatteensa, otti pellavaliinan ja vyötti sillä itsensä. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhki ne lopuksi liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt (Joh.13:4,5).

Teko, tai paremminkin se, kuka sen suoritti, oli täysin poikkeuksellinen tuon ajan juutalaisessa yhteisössä. Oli aivan tavallista, että juutalaisissa kodeissa pestiin vieraiden jalat, mutta sitä eivät tehneet Jeesuksen asemassa olevat. Vieraan tullessa taloon, hänen jalkansa usein pestiin ja sen teki yleensä talon palvelija tai orja.

Noihin aikoihin kuljettiin pitkiä matkoja jalkaisin avonaisissa sandaaleissa, joten jalkojen pesu oli tarpeen. Vieraan tullessa taloon oli tapana, että talon palvelija tai orja suoritti hänelle jalkojen pesun. Muilta talossa olevilta ei kukaan osannut odottaa sellaista, eikä varsinkaan Jeesukselta, joka oli vieraana talossa ja näiden miesten johtaja.

Kuivattuaan seuraajiensa jalat, Jeesus kietoutui samaan liinavaatteeseen, jolla hän oli ne kuivannut. Se oli erityinen, orjien käyttämä tapa, millä he ilmaisivat olevansa palvelevassa asemassa. Jeesuksen suorittama jalkojen pesu muistutti keskustelusta, jota hänen seuraajansa olivat käyneet vain vähän aikaisemmin. Aterialla ollessaan he olivat keskustelleet siitä, kuka heistä oli suurin.

Kuullessaan heidän keskustelunsa Jeesus oli sanonut: ”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne” (Matt.20:25,26).

Pesemällä heidän jalkansa hän muistutti heitä näistä sanoistaan. Demonstrointi sopi täydellisesti siihen, mitä hän sanoi todellisesta suuruudesta, mikä ei ole vaatia muita palvelemaan itseään vaan palvella itse muita. He saivat mieleen painuvan opetuksen sanojen ja esimerkin kautta, jotka käänsivät täysin ylösalaisin tuolle ajalle tyypillisen ajattelutavan.

Kumouksellinen ajatus

Jeesuksen sanat ja teko olivat kumouksellisia tuon ajan maailmassa, missä johtajille ja ylimyksille oli annettu suorastaan jumalallinen valta ja asema. Heitä palvottiin jumalina tai vähintäänkin jumalien maanpäällisinä edustajina. Johtajia piti totella ja palvella Jumalan veroisina auktoriteetteina.

Juutalaiseen kulttuuriin ylimysten palvonta ei tosin kuulunut. He eivät hyväksyneet sitä, mutta tuttua se oli heillekin, koska he elivät Rooman vallan alla, missä ylimyksiä palvottiin. Vaikka Israelin johtajia ei palvottu samalla tavalla, hekin ottivat itselleen erilaisia etuoikeuksia ja odottivat, että heitä kunnioitettaisiin  ja palveltaisiin muita ihmisiä arvokkaampina.

Jeesus toimi radikaalisti hylätessään tällaiset ajatukset. Hän osoitti sen, kuinka todellinen suuruus on nöyryydessä ja palvelemisessa. Suuruutta ei hänen mukaansa ollut se, että sai muut palvelemaan itseään, vaan se, että itse palveli muita. Tällä hän ei tehnyt tyhjäksi johtajille kuuluvaa auktoriteettia, mutta osoitti heidän tehtävänsä olevan vain yksi palvelutehtävä muiden joukossa.

Minun pitää vähetä

Suureksi paisunut ego ei tee suureksi Jumalan valtakunnassa, minkä totesi Johannes Kastaja, sanoessaan: ”minun pitää vähetä ja hänen kasvaa” (Joh.3:30). Hän oli valmis panemaan oman egonsa syrjään, jotta Jumalan suuruus tulisi hänen kauttaan näkyviin. Kun hän kastoi ihmisiä, hän ei pyytänyt huomiota itselleen, vaan ohjasi heidän katseensa ohi itsestään, Jeesukseen. Hän sanoi olevansa vain tien raivaaja, joka raivasi tietä Jeesuksen luokse.

Jeesuskin näytti esimerkkiä alentamalla itsensä Isän Jumalan ja ihmisten palvelijaksi:”Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman (Fil.2:9) Maailman luojana hän oli ollut korkeassa asemassa, mutta tuli alas tavallisten ihmisten tasolle. Hän nöyryytti itsensä Isän ja ihmisten edessä ja asettautui kanssamme samalle tasolle.

Jeesus sanoi, ettei hän tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan (Matt. 20:28). Vaikka hän oli johtaja ja opettaja, hän ei korostanut asemaansa tai valtaansa. Hän ei korostanut omaa erityisyyttään, vaan käyttäytyi samalla tavalla, kuin muutkin: ”Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen” (Fil.27:27).

Lapsesta aikuisuuteen

Mikä sitten ihmisestä tekee niin halukkaan asettumaan muiden yläpuolelle ja vaatimaan, jos ei ihan palvelua, niin ainakin pitämään itseään muita tärkeämpänä? Moni ajattelee olevansa jotakin suurta, kun saa muut tekemään itselleen palveluksia ja toimimaan omilla ehdoillaan. Tosiasiassa se tekee ihmisestä, kuin suuren lapsen. Lapsikin osaa vaatia itselleen erityiskohtelua ja pitää itsestään selvänä sitä, että muut palvelevat häntä.

Pieni lapsi makaa sängyssään ja odottaa, että kaikki tuodaan hänelle valmiina ja että muut huomioivat ja täyttävät vain hänen tarpeitaan. Lapsen näkökulmasta muut ihmiset ovat vain häntä varten. Se on ominaista pienelle lapselle, joka on sosiaalisen kehityksensä alkutaipaleella. Jo aivan imeväikäinen lapsi osaa ”käskyttää” itkullaan vanhempiaan ja odottaa, kun nämä antavat ruokaa tai vaihtavat kuiviin. Vasta, kun lapsi kehittyy sosiaalisesti, hän oppii ottamaan muiden tarpeet huomioon ja kantamaan vastuunsa muiden hyvinvoinnista.

Terveesti kehittynyt aikuinen ei toimi samalla tavalla, kuin lapsi. Se osoittaa hänen olevan lasta kypsempi vastuuseen ja käyttämään valtaa. Vaikka aikuisilla on lapsiinsa nähden auktoriteetti, he palvelevat lastensa tarpeita, eikä päinvastoin. Terve aikuinen ei odota sitä, että lapsensa kanniskelevat hänen eteensä kaiken mitä hän vain keksii heiltä pyytää.

Auktoriteettiasemaa ei oteta, vaan se ansaitaan. Palvelevalla asenteellaan aikuinen osoittaa olevansa lastaan kypsempi vastuuseen ja ansaitsevansa asemansa. Aikuinen, joka on oppinut tuntemaan sosiaalisen vastuunsa, ansaitsee lastensa kunnioituksen ja kuuliaisuuden.

Tämä Jumalan luoma kehitys aikuisuuteen ja suuruuteen pätee kaikessa siinä, mikä koskee ihmisten välisiä suhteita ja valtarakenteita. Se on malli, minkä Jeesus taivutteli eteemme, kuin rautalangasta. Hän itse tuli palvelemaan ja osoitti, miten palvelemiseen sisältyy todellinen suuruus. Jumala on suuri juuri siksi, koska häneltä olemme saaneet kaiken ja hän huolehtii meistä, kuin isä lapsistaan.