Ihmisillä on keskenään hyvin ristiriitaisia käsityksiä uskovana elämisestä. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka ajattelevat sen olevan raskasta, rajoittunutta, tylsää ja ikävää ja toisessa ne, jotka uskovat sen olevan jatkuvaa menestystä ja onnea. Omana ja uskallan sanoa, yleisenä kokemuksena on se, että totuus löytyy jostakin näiden väliltä.
Raamattukaan ei lupaa sen olevan kaikin osin helppoa, mutta ei se elämä ole aina helppoa kenelläkään. Arvokalat tunnetaan siitä, että ne uivat vastavirtaan ja vahvistuvat sitä enemmän, mitä pitempään ne siinä uivat. Elämän ei kuulukaan olla aina myötävirtaan kulkemista, sillä siihen kuuluu myös kasvu ihmisenä ja hengellinen kehitys.