Ihmisillä on monia vääriä käsityksiä uskovana elämisestä, Jeesuksen seuraamisesta. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka ajattelevat sen olevan raskasta, rajoittunutta, tylsää ja ikävää ja toisessa ne, jotka uskovat sen olevan jatkuvaa menestystä ja onnea. Omana ja monen muun kokemuksena voin sanoa sen, että totuus löytyy jostakin näiden väliltä. Tylsää se ei missään nimessä ole, eikä se ole jatkuvaa onnen kukkuloilla tanssimistakaan.
Uskovan tie ei ole aina kaikista helpoin, mutta se on pääasiassa kevyt kulkea silloin, kun turvautuu kaikesta sydämestään Herraan, eikä yritä selvitä siitä omin voimin, eikä yritä kulkea kahdella tiellä yhtä aikaa. Molemmat tavat tekevät matkasta vaivalloisen. Jos uskonelämä muuttuu suorituskeskeiseksi, se on raskasta ja yhtä raskasta se on, jos toinen jalka on maailmassa ja toisella yrittää pysytellä uskon tiellä.